Tapaus Mr Bean

Papu muutti meille viime vuoden (2015) marraskuussa. Ystäväni oli etsinyt kivaa hevosta perheeseensä ja minä bongasin Papun ilmoituksen lv-ryhmästä, jossa ystäväni ei ollut jäsenenä. Laitoin siis itse viestiä myyjälle ja kyselin lisätietoja, jotka välitin sitten ystävälleni. Ruuna kuullosti varsin sopivalta ja niin siinä kävi, että ystäväni sopi kaupat ja noutopäivä lyötiin lukkoon. Yllättäen kuitenkin kävi niin, että ystäväni entinen oma hevonen palasi hänelle kotiin ja sovittiin sitten, että Papu muuttaakin meille tammojen kaveriksi.

En muista oliko ensilumi, joka satoi sinä yönä, mutta muistan kyllä jännityksen lähteä ajamaan kärryn kanssa lumisohjoon aamupimeällä. Lähtö oli sovittu aamulla suht ajoissa, sillä Papu noudettiin jostakin Lohjan ja Kirkkonummen rajamailta, ja takaisin tullessa ajoimme vielä Liedon kautta takaisin Vampulaan. Huono sää vielä hidasti etenemistä entisestään ja lisäksi auton pissapoika alkoi temppuilla :O =D Varsinainen seikkailu siis!

Papu kärrystä juuri purettuna. Vaihdoin kuljetusloimen ulkoloimeen, että ruuna pärjäsi pihattomammuttiemme kanssa samoissa olosuhteissa ;)

Yhdistäminen Selman ja Höpsyn kanssa kävi varsin vaivattomasti, sillä Selma oli vahvassa kiimassa ja katseli Papua rakastuneena. Samalla valtasuhteet heittivät kuperkeikkaa ja pomottaja-Selma löysi voittajansa. Mitään erillistä kahinaa ei edes ollut, vaan kaikki tapahtui varsin vähäeleisesti. Olin kuullut, että Papu oli edellisessä paikassa tarhannut yksin ja koska en tiennyt silloin vielä syytä, odotin suurempia välienselvittelyjä heti alkuun.

Selma ja Höpsy seuraavat Papua ihmetellen.

Ensimmäisenä iltana lämppärit samalla heinäkasalla sulassa sovussa. Selma ei jättänyt Papua hetkeksikään rauhaan =D

Parin päivän alkuhuuman jälkeen alkoi elämä tasoittua, Selma alkoi kyseenalaistamaan paikkaansa ja Papu rupesi komentamaan tammoja melko kovakouraisestikin välillä. Myöhemmin selvisi, että syy yksintarhaukseen oli ollut nimenomaan se, että Papu on ilkeä tarhakavereilleen. Lähinnä puremalla ja välillä potkuilla uhkaamalla. Siinä tohinassa Papu polkaisi toisen takakenkänsäkin irti, joka löytyi vasta tänä keväänä tarhasta :O Onneksi tammat selvisivät vähillä naarmuilla sentään...

Napsin ruunalta loputkin kengät pois ja vuolin sen jalat, sillä hakiessa oli ollut puhetta, että edellisestä kengityksestä on jo aikaa. Papu oli varsin kiltti vuoltava, mutta takajalkojen nosto oli varsin lennokasta ja niitä tarjottiin mulle melkein vaakatasoon ja vauhdilla. Huomasin myös pientä nesteilyä takasissa, mutta ajattelin kaiken johtuvan erilaisesta ja uudesta ympäristöstä. Papu muutti meille karsinatallista ja oli myös varsin lyhyessä karvassa verrattuna meidän hevosiin, jotka olivat koko syksyn kasvattaneet turkkia. Jatkoinkin siis säännöllistä loimittamista koko talven ajan. 

Fanny ekaa kertaa Papun selässä

Parin viikon totuttelun ja tutustumisen jälkeen aloitettiin ratsastus. Harjaillessa ja varustaessa oli Papu usein kuin Jekyll&Hyde. Välillä ihan mussukka ja toisinaan korvat aivan pitkin päätä ja yritti näykkiä. Aluksi laitoin moisen irvistelyn oman hermostuneisuuden piikkiin. Uusi hevonen ja uusi tilanne, joten minä hermoilijana saatan hyvinkin olla osasyy. Aika pian kuitenkin osasin paikantaa ongelmat ruunan selkään. Käytös oli selvempää satuloidessa. Korvat meni heti luimuun. Satulavyötä kiristäessä oli väisteltävä viuhuvaa takajalkaa (ne nousi taas korkealle!) sekä näykkivää turpaa. Selkään kiivetessä ja sieltä alas tullessa Papu koitti näykkiä. Ja kaiken muun ajan se oli kuin halinalle... Ei tarvinnut paljon miettiä, että tajusin jossain olevan nyt kovasti kipua. Tässä vaiheessa oli kulunut Papun tulosta muutama viikko.

Olin ottanut yhteyttä Pure Heartin Suviin ja hän tuli vielä ennen joulua käymään meillä. Tarkoitus oli hoitaa Höpsy ja pitää tunti Fannylle ja Papulle, mutta tilanne vaihtui vahvan oireilun jälkeen siihen, että Papu sai pikana kranio/shiatsu-hoidon. Samalla todettiin satula todella epäsopivaksi. Koko hevonen oli jumissa säästä taaksepäin takajalkoja myöden ja reagoi hoitoon lohikäärmeen lailla. Reaktiot olivat aivan selvät ja parina seuraavana päivänä koko hevonen oli kuin olisi ollut unissakävelijä tai vahvasti humalassa. Nuokkui vain tarhassa - toki söi ja joi kunnolla, mutta ei ilkeillyt yhtään tammoille.

Hoidot jatkuivat kevättalvella muutaman viikon välein. Selkä meni nopeasti paremmaksi, mutta lantion alue ja takajalat edelleen pysyivät kireinä. Sattumalta törmäsin keskusteluun, jossa puhuttiin mahahaavan ja SI-nivelvaivojen yhteydestä. Googlailin asiaa enemmän ja lopulta kyselin kokemuksia FB-ryhmässä. Sain paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja! Kiitos kaikille auttajille siitä <3

Papu aloitti ruokaremontin syöden tuoretta papaijaa viikon kuurin sekä kamomillateetä pellavapuuron joukossa. Tilaukseen lähti myös lusern-hake (alfalfa, sinimailanen - niitä nimiä on monta!). Hiljalleen tilanne alkoi parantua. Mulla olikin tarhassa hyväntuulinen hevonen.

Fanny ja Papu heinäkuun lopulla; laukkaaaaa!

Mutta mulla oli myös satulaongelma ja hevosella kuitenkin selässä jumeja ollut, niin ei ihan mitä vain viitsinyt kokeilla =( Muutamia kertoja ratsasteltiin Barefootin rungottomalla, sillä ajattelin sen olevan parempi kuin ilman satulaa, mutta sekin tuntui kipeyttävän selkää. Sen jälkeen kokeiltiin joustorunkoista Trekkeriä, mutta sekin laski edestä aivan liian alas. Kokeiltiin trekkeriä kohottavan geelin kanssa... tuntui kuin huojuvassa tornissa olisi ollut. Lainattiin kavereilta satuloita, jotka mahdollisesti olisi sopivia. Lopulta kuitenkin tuli uskonpuute ja tilasin tallille satulansovittajan. Kerroin rehellisesti, että budjetti ei kovin suuri ole ja hevonen on selästään kipuillut eli satulan on oltava just eikä melkein hyvä. Otin kuvat selästä ja toimitin ne sähköpostitse ja sain todella hyvää palvelua Ypäjän Satulakorjaamolta. Vanha satulan olin myynyt jo eteenpäin ja tilalle löytyi käytetty Pfiffin Pilot, joka oli juuri topattu ja vastinhihnat vaihdettu. Ei uusi ja kaunein, mutta satulaa meille vuosiksi ja Papu tuntuu tykkäävän. Satula sekä sovitettiin että käytetään koko ajan lampaankarvan kanssa.

Takana Selma, edessä Papu

Keväällä ja alkukesästä kävi hierojaksi opiskeleva kaveri hieromassa Papua useamman kerran sekä tekemässä tens-hoitoja ja siitä oli tosi paljon apua. Pitääkin laittaa jälleen viestiä, että syksyn tullen voitaisiin ottaa muutama täsmähieronta-jakso. Nyt kesällä on pitkään ollut kaikki jo hyvin. Laitumella en ole mitään erityistä Papulle syöttänyt, mutta syksyllä palataan jälleen kamomillan ja lusernin säännölliseen syöntiin. Kamomillalla tuntuu olevan iso vaikutus, sillä kevättalvella se loppui meiltä hetkeksi ja lohikäärme teki come backin välittömästi. Oireet hävisivät parissa päivässä, kun kamomilla palasi ruokintaan. Heinän suhteen olen nyt kahdenvaiheilla, sillä lämppärit kaipaisivat kuivaa - molemmat reagoivat vatsallaan tuohon esikuivattuun. Mutta höpsylle se esikuivattu säilö tuntuisi sopivan paremmin. En tahtoisi jakaakaan tarhaa eri heinien vuoksi.

Ratsastustunnilla

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa ratsastustunti, johon osallistuin itse Selman kanssa. Kesän aikana olen ollut Selman selässä vain muutamia kertoja. Selma onkin laidunlomaillut aika paljon ja nauttinut minua paljon osaavamman nuoren naisen opeista :) Päätin vihdoin että velttoilu ja loputon jännittäminen saa nyt loppua. Otan nyt lusikan ohjat kauniisti käteen ja alan paiskimaan hommia.

Selman ratsutuksen edistymistä: alhaalla kevään tilanne ja ylhäällä tilanne parin kuukauden jälkeen.

Tunnin oli pitämässä Suvi Laitinen. Suvi oli meillä ensimmäistä kertaa ja olikin tosi kiva, kun hän halusi tulla ensin rauhassa tutustumaan meihin ja hevosiin samalla, kun valmistauduimme ja varustelimme hevoset tunnille. Harmikseni luvassa ei nyt ole yhtään kuvia, koska ratsastimme Fannyn kanssa yhtä aikaa. Jatkossa saatan pyytää mieheni tai poikani nappaamaan edes jotain todistusaineistoa.

Jaoimme kentän poikkisuuntaan kahtia ja Suvi antoi meille eri tehtävät suoritettavaksi. Minä keskityin aluksi pääty-ympyrällä Selman kanssa korjaamaan istuntaani (jännittäessäni kyhjötän etukumarassa), tasaiseen ohjastuntumaan sekä saamaan eteenpäin kipittävän Selman mahdollisimman rennoksi. Fanny puolestaan keskittyi aktivoimaan Papun hidasta käyntiä sekä tekemään pysähdyksiä joka sivun keskelle.

Fanny&Papu. Fanny tekemässä vain loppukäyntejä, joten siksi erikoinen varustus.

Kun sain Selman kanssa käynnin rennoksi, siirryin uralle tekemään pysähdysharjoituksia niin, että Selman piti malttaa seistä aivan pieni hetki ohjan löystymisen jälkeen paikallaan ja lähteä liikkeelle vasta annettuani pohjeavun. Lisäksi kulmien ratsastukseen piti kiinnittää huomiota. Yksinkertaisuudestaan huolimatta tuntui olevan Selmalle vaikea harjoitus, vaikka Suvi neuvoi pitämään pysähdys-hetken todella lyhynä =D Selman rentous oli hetkittäin tiessään, pää heilui ja koko "poni" kiemurteli reitillä. Onneksi oli apu ja oppi lähellä! Lopultakin minä oivalsin, että kiemurteleva ja sätkivää hevosta pitää vain päättäväisesti pyytää eteenpäin ja jättää moiset pöllöilyt omaan arvoonsa. Kyllä tätä on minulle aiemminkin neuvottu, mutta jotenkin se yksin touhutessa aina tuntuu unohtuvan. Hävettää oikein tunnustaa, että itsekseni olen ajatellut, että "no kohta se lähtee kuin tykin suusta" ja tietenkin jännittynyt itse lisää ja niin ongelmavyyhti on ollut valmis :(

Kesäkuulta, pönöttävä täti ja Selma, joka kuuntelee

Fanny ja Papu tekivät siirtymisiä käynti - ravi - käynti. Kommenteista päätellen myös Papu alkoi herätä töihin ;) Paljon en ehtinyt seurata heidän menoaan, kun keskittyminen oli omassa tekemisessä ja Selma kyllä käytti hyväkseen tilannetta, jos unohduin vain "matkustamaan" selässä.

Pysähdysten jälkeen jatkoin taas pääty-ympyrällä kiinnittäen huomiota omaan sekä Selman rentouteen - tuntuu kovasti liittyvän toisiinsa nämä kaksi asiaa. Tuo hevonen ei epäröi lukea mua kuin avointa kirjaa! Ravinostot olivat nimittäin seuraavaksi ohjelmassa ja jouduin keräämään omia ajatuksiani hetken ennen aloittamista. Ensimmäisten nostojen jälkeen Selmalla kierrokset hieman nousivat, käynti kiihtyi, pää heilui ja se yritti kovasti ennakoida. Alkutunnin harjoituksista olin kuitenkin jo saanut hyvät työkalut rauhoitella itseäni hevosta ennen seuraavaa nostoa.

Oli ihana huomata, että ravi on ratsutuksen myötä muuttunut paljon rauhallisemmaksi. Tein ympyrällä muutaman noston kumpaankin suuntaan ja lisäksi harjoittelin ravin tempon hidastamista pelkästään kevennystä hidastamalla ja sehän toimii. Tästä oli jo aiemmin ollut ratsuttajan kanssa puhetta, mutta itse en ollut tätä vielä kokeillut. Ohjastuntumassa mulla riittää kyllä työsarkaa. Sain ohjeet tukea ulko-ohjaa ravatessa hieman vasten kaulaa, että en vahingossa nypi Selmaa suusta =/ Sen sijaan Selma on oppinut hyväksymään ohjastuntuman. Olin aivan riemuissani, kun myöhemmin illalla tajusin, että Selma oli ollut suustaan rauhallinen koko tunnin.

Mun ja Selman ravaillessa olivat Fanny ja Papu siirtyneet väistöjen harjoitteluun. Kuuntelin, että Suvi jossakin vaiheessa kehaisi hyvää pätkää tulevan, mutta harmikseni en itse ehtinyt katsella :( Fanny itse oli tosi iloinen tunnin jälkeen ja totesi, että Papun kanssa väistöt sujuvat helpommin kuin Höpsyllä. Tämän asian olen kyllä joskus todennut itsekin - Höpsy-mummu <3 nyt vaan olettaa, että pitää pyytää oikein eikä vähän sinnepäin.

Älä vedä sitä ohjaa taaksepäin, vaan mielummin sivulle...

Tunnista jäi tosi hyvä fiilis meille molemmille. Suvi osasi mielestäni tosi hyvin huomioida meidät molemmat ja meidän molempien omat haasteet. Innolla odotan jo seuraava tuntia ensi viikolla!

Ostoksilla ViljarShopissa ja Agrimarketissa

Kävin tänään Fannyn kanssa ViljarShopissa etsimässä jotakin ratkaisua jalkojen kylmäykseen. Papun takasissa ja Höpsyn etusissa on usein liikutuksen jälkeen hieman nestettä ja ajattelimme, jos kylmäys auttaisi. Tähän asti on kylmällä vedellä valeltu, mutta vaikutus on varmasti aivan olematonta.

Suojien taskussa on erillinen geelipussi, jota voi jäähdyttää tai lämmittää tarpeen mukaan.

Tarrat vaikuttivat myös käteviltä, kun ei tarvitse yrittää koko suojaa kietoa jalan ympäri heti.

Valitsimme siis Jumptec-kylmäyssuojat, jotka olivat edulliset ja lisäksi pehmeät ja mukavan tuntuiset. Erilliset geelipussit, joita saa myös ostettua lisäksi tai varalle, tuntuivat myös käteviltä käyttää. Suojissa on "apu-tarrat", jolla saa suojan geeliosan kiinnitettyä jalan ympärille heti. Tämän jälkeen pääliosan asettelu ja kiinnitys on hieman helpompaa. Uskoisin helpottavan meidän kokemattomien käyttöä paljon.

Meillä oli aikaa kulutettavana, joten kiersimme sitten koko myymälää ympäri. Ale-korista löytyi vielä Papulle pintelit. Vaikka jänne- ja hivutussuojat ovat niin helpot ja vaivattomat käyttää - päätettiin välillä käyttää pinteleitä. Kentän hieno hiekka menee helposti suojien väliin ja saavat suojat hankaamaan. Pintelit tuovat ihan mukavaa vaihtelua tähän, vaikka niiden laitto ja kääriminen on hieman hankalaa...

HKM-pintelit löytyivät -40% alesta. Ihastelin hienoa pakkausta!

Selmalle bongasin edullisen (9,95e) kirkkaanvihreän riimun. Selman koko on useimmiten cob, joten toivoa sopii, että tämä on sopiva. Tässä, kun ei erillistä säätöä turvalla ollut. Mukavat neopreeni-pehmusteet turvalla ja niskassa ovat paikallaan tuolle meidän herkkäpää-tammalle.

Pidän pirteistä väreistä =D

Harjahyllystä nappasin mukaan harja-harjan =D =D Höpsyllä ei ole ollut omaa vielä. Fannylle tarttui geelikahvainen kaviokoukku mukaan (varmaankin Papulle). Hän on siitä haaveillut jo tovin, mutta ei vaan ole ostanut aiemmin.

Iltapäivällä myöhemmin olin työasioilla Agrimarketissa ja pitihän se hevostarvike-osasto käydä katsastamassa =D Nappasin mukaan vihreän talikon tuota samaa lempparimallia, jota meillä yksi on jo pinkkinä olemassa.

Tämä malli vain sopii omiin ja tyttären käsiin kaikista parhaiten. Pidän siitä, että nuo piikit ovat terävät ja ohuet.

Talikon lisäksi hain vielä säkin Greenlinea Höpsyä varten varastoon. Sinimailasta meillä jo onkin ruokinnassa ollut mukana, mutta karkeana hakkeena (Dengien Alfa-A Oil). Viimeisimmässä raspauksessa eläinlääkäri totesi, että Höpsyn vasempien ylähampaiden purupinnat ovat jo aika kuluneet ja sileät. Ajattelin helpottaa mummun ruokailua hieman. Väkirehumäärät ovat meidän kaikilla hevosilla tosi pienet, kun ongelma on ennemmin lihavuus kuin liika laihtuminen. Sinimailanen on kuitenkin auttanut Papun vatsavaivoihin hyvin, joten siksi siihen on päädytty.

Tämän blogin hevosvoimat

Mr Bean eli Papu, Fannyn oma hevonen.

Papun muutto meille oli sattumien summaa. Emme olleet hankkimassa kolmatta hevosta ja Papun pitikin alunperin mennä ystävälleni. Niin vain kuitenkin kävi, että varhain eräänä marraskuisena aamuna (2015) lähdin hevoskopan kanssa matkaan Tarkoituksenani samalla reissulla hakea samaisen ystäväni uusi hevonen sekä Papu, joka muuttikin meille. Alku oli hankala ja kirjoitan siitä toiste ihan oman tekstin. Ajan kanssa Papusta on kuitenkin lopulta tullut Fannyn luottoratsu.

Höbe II eli Höpsy, Höppänä, Mummu

 Höpsy muutti meille syksyllä 2014 Selman kaveriksi eläkepäiviä viettämään. Höpsy on se luotettavin mummuhevonen, jonka selkään voi laittaa kaikki vauvasta vaariin. Tällä hetkellä Höpsy on kevyellä käytöllä satunnaisessa köpöttelyssä.

Mois Cheval eli Selma. Se ensimmäinen hairahdus. 

Selma on Se Ensimmäinen hevonen. Päähänpisto ja hulluuskohtaus ja kaikki mahdollinen yhdessä. Pieni hassu tamma, jossa riittää minulle haastetta varmasti lopuksi elämäksi. Ostin Selman toukokuussa 2014. Lainasin ystäviltä hevoskoppaa ja lähdin hakemaan (vaikka en ollut edes peräkärryjä ikinä vetänyt, kortti kyllä löytyy ;) ). Auton mittarissa oli noin 850km enemmän, kun kotiseudulla avasin kärryn takapuomia ja ajattelin: "Mitä ihmettä mä olen mennyt tekemään?!"