Huhhei ja Joulu meni

Joulusta selvitty ja arki alkaakin koputella jo mielessä. Olen ollut koko joulun töissä, joten varsinaisesta lomailusta ei ole ollut kyse, mutta päivät ovat kuluneet sukuloidessa. Pyhien jälkeen saatiin yllärinä tiistaina Anniina meille pitämään tuntia. Niin kivaa!!

Selman uusi satula saapui vähän ennen joulua, mutta ikäväkseni sain todeta, että kaari olikin yhtä kokoa liian kapea Selmalle. Onneksi joulunpyhinä sain ostettua käytettynä sopivan kaaren ja se saapui eilen. Trekker sai uuden hyvän kodin myös pari viikko sitten, joten me olemme olleet satulattomia tässä pienen hetken. Menin tunnin siis vielä siskon Mustangilla, kun se onneksi vielä oli meillä ;)

Melko vakava alkukäyntejä tallustava täti

Selma vaikutti aluksi olevan lähestulkoon lentoon lähdössä, mutta aika nopsaan löytyi rauha ja keskittymiskyky. Tehtiin tehtävää keskiympyrällä. Jokaisella lyhyellä sivulla tehtiin voltit ulospäin ja tehtävänä oli asettaa hevosta ja lyhentää käyntiä voltilla ja mennä keskiympyrän osuuden reippaampaa tahtia. Ensimmäistä kertaa ikinä, sain kehoituksen reippaampaan käyntiin selman kanssa =D Kantapääni karkasivat myös helposti liian alas ja niitä yritin muistaa "kannatella". Suunnanvaihtojen jälkeen tehtiin (tai yritettiin tehdä) voltilla kääntymiset epäsuorilla. Selman kanssa vielä hieman hakemista tässä asiassa, mutta pääasia, että tamma ei kohkottanut tilanteesta ulos pää pilvissä vaan mielestäni ihan yritti tehdä. Oma kroppa oli pahasti hakusessa, mutta ehkäpä se tästä taas pikkuhiljaa alkaa sujua.

Lopputunnista tehtiin ravinostoja keskiympyrällä. Aluksi ihan muutaman askeleen verran. Sitten pikkuhiljaa pidempää pätkää. Selma yllätti positiivisesti ja ravasi. Ihan oikeasti ravasi - ei mitään peitsiin rikkomista heti mun pienimmästäkin heilahduksesta. Ja kaiken lisäksi ihan rauhallista ravia. Aluksi tahtoi reitti mennä miten sattuu, mutta lopulta ravattiin muutamia ympyröitä ihan suht mukavasti (ainakin, kun vertaa aiempaan). Loppukäynnit piti mennä ilman jalkkareita, mutta selma tuntui olevan aika tohkeissaan ravailuista, niin katsoin paremmaksi pitää jalkkarit jalassa. Lopuksi vielä taluteltiin hevosia hetki kentällä.

Meidän kenttä oli pitkästä aikaa aika mukavassa kunnossa. Se oli pitkään aivan jäinen ja ennen hevosten hokkikengitystä, ei kentälle ollut kertakaikkiaan asiaa. Nytkin se oli itselle hieman liukas, kun lumi satoi jään päälle, mutta onneksi hevosilla jalat pitivät ihan hyvin.

Papun asioista sen verran, että se oli jälleen tosi hapan ja kiukkuisen oloinen selkään noustessa. Jumitti alkuun myös ratsastaessa ja Fanny peruutteli pitkän tovin sen kanssa, kun eteenpäin meno ei tahtonut yhtään onnistua. Lopputunnista Papu liikkui kuitenkin aivan hyvin ja mielellään. Ratsastuksen jälkeen Fanny hieroi sitä ja laittoi arnicaa selkään ennen loimittamista. Aloitettiin nyt Papulle psyllium-kuuri, jos vaikka ongelma vähenisi sitä kautta.

Omnomnom... hiven greenlinea mauksi, pellavaa ja psylliumia. Kelpasi!

Hevoseni on tynnyri tikkujaloilla

Ei säkää, mutta vatsaa kyllä löytyy!

Satularumba-epätoivo... Kun Selma aikanaan tuli meille, mukana oli synteettinen CH:n yleissatula. Oltuaan kaksi viikkoa laitumella, oli satula kuin liian pieni lippalakki päässä =D Ja mulla edessä ensimmäinen avuttomuuden ja epätoivon tila satuloiden sopivuuden parissa. Hankin tutulta vanhan hyväkuntoisen Wintecin yleissatulan, koska ajattelin vaihdettavan etukaaren pelastavan minut monelta päänsäryltä. Kuinka väärässä olinkaan!

Wintec ei kauaa ollut käytössä, kun totesin sen kapeammalla kaarella puristavan liikaa lavoilta ja isommalla kaarella se niiasi edestä alas ja puristi jälleen. Lisäksi se valui vasemmalle aivan koko ajan. Seuraavaksi meille muutti Trekkerin Master koulusatula. Ihan vaan, koska kuvittelin sen sopivan lähes kaikille. Samoihin aikoihin Höpsy oli muuttamassa meille eläkepäiville ja koska sillä oli käytetty myös Trekkeriä edellisessä kodissaan - oli päätös valmis. Kakkossatulaksi hankin rungottoman Barefootin Cheyennen. Vanhan mallin, joka oli vielä nahkaa eikä synteettinen. Sellaista oli myös Höpsyllä käytetty aikaisemmin. Tällä yhdistelmällä mentiin pitkään. Selmalla Trekker tuppasi kierimään sivulle helposti, mutta ajattelin sen johtuvan vain tädin huonosta tasapainosta ja "ponin" pulleasta olomuodosta. Hankin Barnsbyn grippadin ja muotoillun satulavyön. Ne auttoivat ongelmaan melko hyvin, mutta eivät kokonaan.

Keväällä, kun Susanna kävi ratsuttamassa Selmaa, ongelmaksi muodostui satulan valuminen eteen. Hankin häntäremmin ja se tasapainotti satulaa todella paljon. Papun selkäongelmien ja satulansovituksen aikaan otin myös Selman puheeksi satulansovittajalle. Häneltä ei kuitenkaan tuolloin löytynyt mitään sopivaa varastosta ja katsottuaan trekkerin, totesi sen olevan ihan hyvä Selman selkään. Selma ei ollut koskaan jumissa tai protestoinut mitenkään, mutta satula valui helposti edelleen vasemmalle. Syytin omaa vinouttani - ja sehän se suurin syy tietenkin on. Nyt kuitenkin kyllästyin tilanteeseen, kun samaa valumis-ongelmaa on muillakin ratsastajilla. On se nyt kumma, jos yhdelle tynnyrille ei löydy mitään mikä pysyisi paikallaan!

Tuumasta toimeen! Siskon varastosta hain lainaan vanhan Mustangin estepenkin. Selma liikkui sillä hyvin ja aloin jo itsekin tottumaan istumaan siinä koulupenkin jälkeen. Se pysyi paikallaan selässä hyvin ja vaikutti muutenkin ihan kivalta. Ajattelin, että ostan sen itselle, toppautan uusiksi ja korjautan muutamat rikkoutuneet tikkaukset. Pyysin sovittajan katsomaan sen selässä ja hakemaan toppaukseen. No eihän se sitten käynyt alkuunkaan... Tai kävi - muuten hyvä, mutta liian kapea. Sain vinkiksi etsiä kokoa suurempaa Mustangia tai Sydneytä. Kokeilimme kokoa isompaa ja se valui lavoille välittömästi... :/

Kokeilin ystävältä Supremen yleissatulaa (liian kapea), Masterin yleissatulaa (liian kapea), Hubertuksen koulusatulaa (niiaa eteen ja liian kaareva) ja Stübbenin koulusatulaa (niiaa eteen). Iso kiitos Elina, kun sain kokeilla näitä <3 Satulansovittajakin sitten laittoi viestiä, että olisi pari sopivaa ehdokasta. No niistä Sydneyn koulusatula ei oikein istunut selkään... eikä oikein se hieno Albionin yleissatulakaan (joka oli paaaaaaaljon yli budjetinkin).

Toiselta ystävältäni sain sovitusapua ja kokeiluun Wintecin kaksi erilaista koulusatulaa CAIR-toppauksilla. Pro koulusatula oli... ihan ok, mutta ehkä vähän liian suora. Isabell Werth oli parempi ja sitä kokeiltiin myös juoksuttaen sekä ratsain. Juoksuttaessa satula valui vähän eteen, mutta siitä ongelmasta tuskin pääsee eroon ennen kuin hevonen laihtuu... Juoksutuksen jälkeen satula uudestaan paikalleen ja Anniina selkään. Ihme ja kumma, mutta penkki oli paikallaan pienen kokeilun jälkeen. Kiitos Noora ja Anniina!

Otinpa nyt sitten riskin ja päätin jatkaa kokeiluja ominpäin. Bongasin facebookista käytetyn ja hyväkuntoisen Isabellin sopivalla kaarella ja ostin sen. Nyt sitten keskityn toivomaan, että Trekker löytäisi uuden kodin ja, että Isabell menisi Selmalla pienillä fiksauksilla, kunnes saisin sen hoikempaan kuntoon. Hieroja tänään totesi, että Selman selkä on ensimmäistä kertaa ikinä vähän jumissa... On tämä melkoista... Mutta jotain positiivista - eilen hokkikengässä näytti Selman liike tosi hyvältä! Se päätös taisi ainakin olla oikea =)

Kenkäfriikki - eihän kenkiä voi koskaan olla liikaa?

Mä olin nuorempana aivan kenkäfriikki. Saatoin lähteä ulkomaille lähes tyhjän matkalaukun kanssa ja kotiutua laukussa 7 paria uusia kenkiä =D Noh, mitä tapahtui? Täti vanhenee, perustaa perheen, hurahtaa hevosiin... Nyt on ihan se ja sama millä kengillä itse hiihdän ja hevosetkin olleet kengättä jo pitkään. Mutta nyt - nyt tuli olo jälleen, että kenkiin pitää investoida. Kuvissa näette uudet mageet popot <3

Eikö ole upeat!? Selma, vej ja uusi hokkikenkä kokoa 1 

Ja vielä:

Vtj ja Selma

Että mitä tähän nyt voisi sanoa? Kyllä nyt kelpaa taas itse hiihtää kaverilta saaduissa käytetyissä Lidlin toppalenkkareissa ;) :D Pääasia, että hevosten kenkäasiat on nyt kondiksessa ja enää ei tekeminen ole niin paljoa kiinni pohjista. Me happy <3

Mukavaa viikonloppua kaikille! Meillä keskitytään jou... eiku hevosiin! Huomenna sovitellaan satuloita ja sunnuntaina hierotaan. Pysykää kuulolla ;)

Minne se syysloma vol 2 jäi?

Et ymmärrä edes hävetä?!

 No niinpä! Kyllä me ratsastettiin se toinenkin ratsastustunti sillä viikolla ja heti seuraavana päivänä. Arvatkaa kuinka hyvin muistan enää. Tärkein asia, joka siitä tunnista jäi mieleen oli se, että miten hirveän vaikeaa mulle on reagoida tarpeeksi nopeasti, että osaan kiittää Selmaa oikeaan aikaan. Tarkoitus oli heti Selman myödätessä ja rauhoittuessa, löysätä sisäohjaa ja nopeasti rapsuttaa hieman kaulalta samalla. Muista tehtävistä en muista juurikaan mitään. Hyvä fiilis kuitenkin tunnista jäi =)

Meidän opettajamme jäi äitiyslomalle myöhemmin syksyllä ja onneksi säät olivat suotuisat ihan viimeisiin tunteihin asti. Kenttä pysyi hyvänä ja sää oli useimmiten ihan kiva. Pari viimeistä tuntia ratsastin lainasatulalla, koska Trekker pyörii selässä ja aiheutti inhottavan tasapainottoman olon. Siskolta lainattu mustangin penkki vaikutti kaikinpuolin hyvältä. Selma liikkui sen kanssa mukavan rentona ja satula pysyi paikallaan hyvin ilman liukuesteitä ja häntäremmejä. Olin innoissani!

Mustang ekaa kertaa kokeilussa. Oma kroppa ei toiminut aluksi yhtään ja istuin satulassa aivan omituisesti. Lopputunnista onneksi alkoi helpottaa =D

Päätin sitten ostaa mustangin penkin omaksi sekä toppauttaa sen uusiksi. Satulakorjaamon Sanna poikkesi sovittamaan satulan, että saataisiin toppaus tehtyä juuri selmalle sopivaksi... No, niinhän siinä sitten kävi, että satula onkin kuulema hieman liian kapea :/

Seuraavaksi minä sain sattumalta neljä myyntisatulaa kokeiltavaksi selmalla. Neljästä kaksi asettui liikaa painopiste takakaarelle. Kaksi muuta asettuivat selkään paremmin, mutta toisessa etukaaren kulma oli lavoilta aivan väärä suhteessa selman selkään. Viimeisin vaihtoehto niiasi eteen... alkoi tuntua toivottamalta projektilta.

Sydney ja iso maha!

Lavoiltakin ihan kiva näin amatöörin silmin

Sovittaja vinkkasi, että kannattaisi mustangin tai sydneyn satuloita kokeilla leveydessä 33. Ilokseni sainkin läheltä sydneyn yleissatulan kokeiluun. Kaunis ja hyväkuntoinen satula. Istuikin selkään kauniisti! Harmi vaan, että valui kaulalle jo kävellessä pellolle... Tässä vaiheessa oli ratsastuspohjat menneet ihan pilalle - ajatellen nyt minun kengättömiä hevosiani. Lipsumista, liukastelua ja tikittävää lyhyttä askelta epävarmalla pohjalla. Yritettiin juoksuttaa laitumella ja kokeilla uudestaan. Ei auttanut. Harmitti!

Venyttelyä

Nyt odotamme keskiviikolle kengittäjää, että saadaan hokkikengät alle ja päästään taas töiden pariin. Ja muutama satulakin on tulossa jälleen sovitettavaksi =D

Syysloman tunnit, osa 1

Mun pienet-suuret hevonen ja tyttö

Viime viikolla tunti jäi välistä ja päätin ottaa vahingon takaisin ja varasin tälle viikolle kaksi tuntia =D Hevosen olivat tänään ensimmäistä kertaa päivälläkin suljettuna pienempään ns. talvitarhaan ja kovin oli tympääntyneen oloista porukkaa tunnille lähdössä. Höpsy raukka jäi yksin hirnumaan tarhaan, kun haimme Papun ja Selman pois...


Papu on ollut taas syksyn tultua välillä tosi hapan ja aloitettiin nyt säännöllinen loimitus sekä kamomillakuuri normaalia isommalla annoksella. Ensiavuksi ostin lisäksi kaupasta papaijaa, jonka entsyymit auttavat vatsavaivoissa. Heinää on jaettu nyt lähes vapaasti tarjolle, mikä ei Selman kannalta ole oikein kiva juttu... Tuntui, että jo viikossa oli vatsa paisunut isommaksi.

Papun satulointi meni kuitenkin hyvin, pientä luimimista lukuunottamaatta, niin päätettiin kokeilla miten tunnilla menee. Tietenkin huomioon ottaen mahdolliset selkä- ja vatsavaivat. Selkäännousu sujui pienen luimimisen ja pyörimisen jälkeen hyvin ja lopulta kuulema koko tunti. Oma keskittyminen oli taas Selmassa, mutta kyselin lopuksi Suvilta ja Fannylta, että miten Papu liikkui ja oliko jotain epätavallista huomattavissa. Kuulema aivan normaali oma itsensä oli koko tunnin. Todella mielenkiintoista nähdä, että mikä tilanne on huomenna. Fanny hieroi tunnin jälkeen Papun selkään arnicaa ja vaihdoimme loimea hieman paksumpaan.

Selma oli selvästi kerännyt kierroksia muutoksista (pienempään tarhaan sulkeminen, lomailu ja vapaa ruoka). Selkään kiivetessä se ampaisi kuin ohjus liikkeelle ennen kuin oli edes jalat jalustimissa. Selma osaa siis kyllä aivan mainiosti olla myös nätisti paikallaan halutessaan =P Ei muuta kuin -seeiiis- ja jalustinta jalkaan kaivamaan. Uusi lähtö ja sama uusiksi. Lopulta malttoi seistä edes hetken paikallaan ja päästiin aloittamaan alkukäyntejä. Alkukäynnit tuttua ja turvallista kaahausta. En kyllä hetki sitten olisi voinut kuvitellakaan kirjoittavani noin =D Minä keskityin itseeni ja annoin hevosen kaahata. Lopulta aloin vaatimaan asettumista ja tein voltteja satunnaisesti uralla. Tämä tuntuu tepsivän joka kerta.

Tunti päätettiin tehdä rauhallisia tehtäviä, että Papu saa kunnon verryttelyä ja jumpata selkäänsä ja Selma puolestaan joutuu rauhoittumaan. Teimme tehtävää, jossa puomit oli asetettu nuolenkärjen muotoon ja ratsastimme tien kentän lyhyeltä sivulta, puomien yli ja toiseen päätyyn mahdollisimman hyvässä käynnissä (selmalla ei liian nopea, papulla ei liian laahaava) ja hevonen mahdollisimman suorana. Oli mukava huomata, että Selma malttoi oikeasti ajatella jalkojensa asettelun ja meni rauhassa puomeista ylitse. Lisäohjeeksi sain pitää huolen siitä, että puomien jälkeen ei käynti kiihdy, vaan pysyy yhtä rauhallisena. Muutamia ravinostoja tehtiin tehtävän välissä kentän toiselle pitkälle sivulle. Selman kanssa ne ei tänään oikein sujuneet, mutta tällä kertaa oma fiilis oli hyvä - hevonen tuntui vaan olevan liian jännittynyt ja kierroksilla heti, jos sai vähänkin ravata. Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin tovi. Lisänä tein volteilla taivutuksia molempiin suuntiin osaksi rauhoitellakseni Selmaa ja osaksi taivutellakseni sitä molempiin suuntiin.

Loppukäynneissä pitkällä ohjalla Selma venyttelyn sijaan bongasi kai vihreitä miehiä ja otti kunnon pomppuloikka-ritolat. Oli tädillä selässä hetkessä syke varmaan 200 =D Hetken teki mieli hypätä alas ja taluuttaa loppuverkka, mutta onneksi en tehnyt niin. Jatkoimme vähän lyhemmällä ohjalla ja hetken kuluttua Selma rentoutui tarpeeksi, että pidensin ohjaa hieman. Tiedän, että hevoset alkavat kyllästyä tuohon jatkuvaan kentän kiertämiseen ja se häiritsee mua todella. Olen maastokaveria ollut järjestämässä tähän ongelmaan, sillä yksin en maastoilla halua ja Selman kanssa maastoilu muutenkin vielä hieman kysymysmerkillä itsellä...

Mambo on oppinut pikkuhiljaa iltatallin rutiinit ja odottamaan nätisti tarhan ulkopuolella

Nyt on helppo hymyillä ja hengittää - oi, mikä hyvä fiilis!

Hulttion vuolijan hevostelun alku tuntuu nykyään menevän aikataulun salliessa vuolujen merkeissä. Tällä kertaa vuorossa oli  Papu.

Postaukset ovat nyt tulleet rytinällä peräkkäin. Toisaalta tosi tylsää ja paljon olin jo unohtanut menneistä tunneista, mutta pakko kirjata jotakin ylös edes tai unohdan loputkin...

Tänään oli lauantaiperinteen mukainen tunti. Yritin hieman skarpata ja hoitaa jalkoja jälleen kuntoon ja nyt oli vuorossa Papun pitkäksi venähtäneet kaviot. Sujuikin yllättävän nopsaan ja mukavasti vuoluhomma. Pitää jatkaa Höpsyllä lähipäivinä. Hevosten varustelu ennen tuntia sujui melko normaaliin tapaan. Papulla on hieman ollut happamuutta satuloitaessa viime aikoina ja mulla tietenkin "anturit" pystyssä asian tiimoilta. Tämän viikon hevoset ovat saaneet iltapöperöt yrtteineen ja alfalfoineen talvirutiinin mukaan, joten toivoin jotain helpotusta asiaan. Hapan ilme oli edelleen, mutta jalka ei sentään noussut satulavyötä kiristäessä. Selma puolestaan otti ensimmäistä kertaa ikinä (mulla) suitset ja kuolaimet vastaan ilman protestointia. Yleensä pää siis nousee korkealle ja västelee parhaansa mukaan. Nyt ei mitään moista ollut havaittavissa. Puomilta lähdettäessä kuitenkin jumitus iski jälleen ja pahemman kerran.

En liiku, en!!

Kirosin mielessäni itseni, kun en taaskaan ollut varannut raippaa, mutta Tomi pelasti tilanteen tulemalla paikalle porkkanalta haisten =D Nappasi ohjat multa ja Selma-pahus seurasi isäntää kiltisti kohti kenttää! Kentällä Fanny ja Papu kävelivät jo alkuverkkaa maastakäsin. Ilmeisesti Papu oli protestoinut kunnolla satulavyön kiristystä ja Suvi oli kehottanut Fannya menemään hetken ensin kävellen. Minä kiipesin sitten heti Selman selkään ja aloitettiin alkuverkka. Papu unohti kiukuttelun ja Fanny oli myös nopsaan ratsailla.

Suvi kertoi tunnin teeman olevan, että saamme itse päättää mitä teemme ja hän katsoo ja korjaa/neuvoo tarvittaessa. Pyysin heti aluksi katsomaan mun asennon ja suoruuden satulassa. Oma asentoni kuulema oli ok, mutta satula oli vinossa vasemmalle. Satulan oikomisen jälkeen minä aloitin Selman kanssa jälleen asettamisella ja volteilla taivuttelemalla. Selma oli tosi kiva ja rento jo alusta asti. Aloitettiin vasempaan kierrokseen tehtävät ja ne sujuivat ihan mukavasti, kunhan muistin ratsastaa myös jaloilla ;) Vasen kierroshan oli se Selmalle helpompi. Selman ollessa tosi rento ja kuulolla, vaihdoin suuntaan oikealle, että saatiin rento alku vaikeammankin suunnan suorittamiseen. Yllätyksekseni asetus ja taivutus oikeaan meni tänään hyvin. Selma oli rento myös tähän suuntaan ja harjoitukset onnistuivat ihan kivasti. Olin tosi iloinen!

Onnistumisen huumassa päätin ottaa seuraavaksi muutamia ravinostoja oikeaan kierrokseen ja riemukseni ne sujuivat tosi kivasti! Suvilta tuli myös kehuja kunnon ravista eli onneksi se myös näytti hyvältä sen lisäksi että tuntui hyvältä. Muutamat nostot ja sen jälkeen suunnanvaihto. Vasempaan kierrokseen nousi ravi myös hyvin, mutta tuntui peitsaavalta. Suvi kuitenkin sanoi, että askeleet menivät ihan oikein ja oikeaa ravia. Ilmeisesti mun käsi oli epävakaampi aluksi vasempaan kierrokseen ja siitä johtui alun keinuva tunne noston jälkeen (aivan kuin etupää olisi nostamassa laukalle) Selman häiriintyessä mun sähellyksestä. Jatkoin nostojen tekemistä ja kerta kerralta alkoi sujua. Fanny teki samaan aikaan keskemmällä kenttään harjoitusta, jossa ravasi lähelle puomia - siirtyi käyntiin - ylitti puomin ja nosti ravin takaisin. Kerran samassa kulmassa ravatessa Selma oikein kiihdytti Papun perään. Tuli olo, että aikoi paahtaa vauhdilla ohi ;) Tein siirtymisen käyntiin - kun lopulta sain pidätteen läpi. Selmalla olisi vauhtia kyllä riittänyt.

Kauhee hiki tuli!! Vihdoin se tunti on ohi!

Lopulta Suvi tuumasi, että ehkäpä me Selman kanssa kävellään loppu tunti, kun Selma oli kovin hikinen jo :O Tehtiin lopuksi jälleen asetusta ja taivutusta kahdeksikolla kentän keskellä. Siitä ei kyllä meinannut tulla mitään, kun Selmalla oli kierrokset kohonneet ravailujen myötä. Lisäksi Fanny ja Papu treenasivat uralla laukannostoja käynnistä ja Selma kai olisi halunnut jatkaa myös ravilla tai laukalla. Katselin hetken Fannyn ja Papun menoa ja tuli vielä enemmän hyvä fiilis, kun huomasi kuinka paljon he ovat edenneet. Suvi myös kommentoi, että Papun selän liikkuvuus selvästi parani tunnin aikana ja varsin rennolta ja letkeältä kyllä heidän meno näytti munkin silmään. Loppukäynneissä heitin lopulta taas jalkkarit pois ja kummastelin jälleen huteraa oloa. Kyllä tovi menee ennen kuin ilman jalustimia pystyn enempää tai yhtään käyntiä vaativampaa ratsastamaan. Vaatii siis harjoitusta!

Sitä vielä vaan, että tää fleece mahtui mulle taas. Mä olen kai vähän laihtunut?!

Yritä vähemmän - viikon 40 muisteltavat asiat

Maanantaina tuli tuttuni ratsuttamaan Selman. Sain myös itse vihdoin töistä varastettua sen verran aikaa, että vuolin Selman ennen Anniinan tuloa. Olettekin ehkä jostain sivulauseesta jo päätelleet, että hevoset ovat meillä kengättä. Edellisestä vuolusta oli jo hävyttömän paljon aikaa, joten se oli kyllä kipeästi tarpeen! Mulla oli jo niin kamala morkkis venyneestä vuoluvälistä, että näin jo unta kengittäjän kutsumisesta =D Olen itse vuollut hevoset nyt kohta vuoden. Kaviohuolto on asia, joka on kiinnostanut mua aina ja olen hankkinut tietoa vähän sieltä sun täältä. Rohkeuden lopulliseen aloittamiseen hankin Vainikan Aitan kurssilla. Korostan nyt tässä, että vuolukurssi antaa valmiudet tehdä perusvuolua omalle hevoselle ja ammattilaisen valvonnassa. Mulla oli kuitenkin jo pohjalla itsenäisiä opintoja netistä ja kirjoista. Lisäksi olin kengittäjääni kiusannut jatkuvilla kysymyksillä =D Ammattilaiseksi en itseäni vieläkään koe tai väitä ja yritän aktiivisesti hankkila lisää oppia ja tietoa. Toistaiseksi kuitenkin omat hevoset voivat hyvin ja kaviot näyttävät ihan hyviltä.

Mutta takaisin aiheeseen: Anniinalla ja Selmalla oli tämä ratsastus ensimmäinen kerta, joten pääasiassa tunti kului tutustuen ja kokeillen. Selma jännittyi vieraasta ihmisestä ja muistutti ajoittain kirahvia. Hyviäkin pätkiä tuli, kunhan Selma malttoi rauhoittua ja rentoutua hieman. Selmasta Anniina totesi saman kuin Mia viimeksi hieroessa eli Selma on tosi jäykkä toiseen suuntaan. Oikeaan kierrokseen eli nimenomaan ne kireät vasemman lihakset ei tahdo venyä kunnolla. Anniina keskittyikin sitten taivuttamaan ja venyttelemään Selma ja saikin sen hieman paremmaksi tunnin aikana. Mä itse harmittelin, että en puolieroja huomaa tai tajua siellä selässä. Myös ravia he treenasivat jonkin verran. Jännitys sai aikaan sen, että Selma ei ravannut nätisti, mutta hetken harjoittelun jälkeen löytyi ihan kivaa pätkää siitäkin. Minä itse olin ihan idiootti - en huomannut Anniinalta kysyä, että olisiko kuvaaminen ok. Ja jätin sitten kuvat ottamatta. Ehkä jatkossa?

Tyttöseni pikkuinen jalka. Joka on kengittäjän mukaan lämppärille suuri ;) Vuolupuukolle olisi jälleen töitä

 

 

Lauantaina mulla ja Fannylla oli jälleen Suvin tunti. Aikatauluun meinasi tulla jo muutoksia, sillä Fannyn kaverit olivat järjestäneen yllärisynttäreitä Fannylle ja hänen kaverilleen, jolla myös oli lokakuun alussa syntymäpäivä. Onneksi saatiin kuitenkin Suvin kanssa aikataulut sopimaan ja tunti onnistui. Selma oli to-del-la haluton tulemaan kentälle. Jumitti jo puomilta lähtiessa muutaman metrin päähän. Kiskoin ja vedin ohjista eteenpäin - Selma vaan juurtui paikoilleen. Mulla ei ollut raippaa mukana (käytän muistutteluun ja heilutus ilmassa riittää - en hevosen lyömiseen!), joten yritin ratkaista ongelmaa sitten suuntaa vaihtelemalla. Siksakkia me sitten madeltiin kohti kenttää. Selma parka!! =(


Syystuulet olivat edelleen kiusana. Tässä meillä tuulee tosi usein. Tällä kertaa kenttä oli kuitenkin paljon kuivempi eli oli vähän kivampi mennä! Kuuluvuuden vuoksi mentiin lähes koko tunti kentän etupäässä. Keskityttiin pyynnöstäni nyt siihen taivutteluun, että Selma saisi lisää harjoitusta ja Papu venytystä selälleen. Muistin aluksi väärin, että kumpi puoli oli Selmalle se hankalampi ja ihmettelin, että en edelleenkään saa siitä tunteesta kiinni... Kunnes suunnanvaihdos oikealle toi esiin aivan selvän eron Selman joustavuudessa. Tuntui kuin olisi yrittänyt asettaa ja taivuttaa ratakiskoa =D Tehtiin siis kulmiin asettamista ja voltteja.

Selmalla ja mulla oli jotain loksahtanut paikoilleen. Jo heti tunnin alussa Suvi sanoi minulle, että menee todella hyvin ja ollaan rennon näköisiä molemmat. Selma toimi vasempaan kierrokseen vallan mainiosti. Asetus meni hyvin lävitse ja taipuikin ihan kivasti. Oikeaan eli vaikeampaan kierrokseen oli keskittyminen selvästi heikompaa, mutta ihan onnistuneita hetkiä siinäkin koettiin. Pyrittiin pitämään nyt vaikeampi tehtävä lyhyempänä ja lopettamaan, kun saatiin kunnon pätkä mentyä. Tunnin loppupuolella tehtiin ravinostoja ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ne sujuivat Selman kanssa rennosti ja mukavasti. JESSS!! Fanny ja Papu harjoittelivat koko uralla laukannostoja käynnistä ja me Selman kanssa mentiin kentän keskellä sitten kahdeksikkoa. Jälleen asetus, taivutus, suoristus jne... Lopuksi Suvi pyysi mut muutaman kerran tulemaan lyhyeltä sivulta suoraan häntä kohti, että saa katsottua mun suoruutta. Mulla oli koko tunnin ollut olo, että istun huonosti ja väärässä asennossa ja, että satula on sivulla. Todellisuudessa satula oli suorassa, mutta minä jälleen olin lantiostani oikealle vinossa ja yritin kompensoida sitä jälleen yläkropalla. Ei ihme, että olo outo, kun mutkalla ratsastin... Olin jättänyt satulavyön kai hieman löysemmälle kuin normaalisti. Siitä satulan liikkuvuus ja huovan liikkuminen satulan alla. Loppukäynneillä potkaisin jalustimet pois jaloista ja venyttelin kunnolla. Siis ihan itse ja oma-aloitteisesti. Aika iso juttu mulle. Ehkä se tästä alkaa sujua!!

Se sama jalka maassa.

Kylläpäs taas kesti - tunti lokakuun 1. päivänä

Onpa tullut taukoa kirjoittamiseen. Edellisen postauksen kirjoittamisen aikana nukahdin läppäri sylissä pariinkin otteeseen ja tarkistin unenpöpperössä tehdyn tekstin vasta aamulla. Ehkä osaksi siitä johtuen en ole väsyneenä enää alkanut kirjoittelemaan =D Tässä välissä on ohi hujahtanut useampi viikko - ja ainakin pari ratsastustuntiakin. Yksi työrupeama on valmistunut ja elämään tullut vaihteeksi erilainen rytmi. Kiire kyllä tuntuu olevan pysyvä elementti... Höh!

Mutanaamion ottanut mummohevonen

Yritän nyt muistella mitä tuli tehtyä - kuitenkin itselleni näitä pääasiassa muistiin kirjoittelen. Että en enää ikinä olisi takaisin lähtöpisteessä, jossa olen jo useampaan otteeseen ollut. Harmittaa, että en kirjannut edes kalenteriini ylös tuntien pääkohtia. Olisi helpompi palata "tilanteeseen" näin jälkikäteen.

Lokakuun ensimmäisen päivän tunti oli TOSI tuulisessa säässä. Mietin ennen tuntia, että mitähän hevoset mahtavat tuulesta tuumata - ja samantien nauroin jo ihan itse itselleni. Ehkäpä ne hevoset on tuossa tuulisessa säässä tottuneet olemaan ja elämään. Elävät kuitenkin pihatossa meillä ja suurimman osan ajasta viihtyvät ulkona ;) Fannylla oli syntymäpäivä silloin ja onneksi tyttö oli myös terve, että pystyi itse osallistumaan tunnille Papulla. 

Tunti mentiin kentän takapäädyssä ihan siitä syystä, että Suvin ääni ei tahtonut siinä tuulessa kantaa kovinkaan kauas. Kenttä oli myös hieman märkä ja täynnä lätäköitä. Lisähaastetta siis lätäkkökammoisen Selman ratsastukseen. Selman kanssa löytyi "rauha" yllättävän nopeasti alkukäyntien aikana. Teimme voltteja ja keskityimme kunnolliseen asetukseen. Treenasimme myös mahdollisimman hyvin valmisteltuja ja täsmällisiä pysähdyksiä sekä sujuvia liikkeellelähtöjä. Harjoitukset tehtiin luonnollisesti molempiin suuntiin. Fanny herätteli välillä uneliasta ja löntystävää Papua ravinostoilla. Selman kanssa tehtiin muutamat ravinostot molempiin suuntiin ja nostot sujuivat jopa ihan mukavan rauhallisesti, vaikka rytmin löytymisen kanssa oli jälleen työtä. Lopuksi harjoittelin kevyttä istuntaa käynnissä ympäri kenttää. Pidin vain Selman harjasta kiinni ja annoin mennä. Selma tuntui ihan kivalta ratsastaa. Ei kuitenkaan mitään WOW-efektiä tälläkään kertaa. 

Tunnin jälkeen mietin, että pakko kai on välillä olla tasaista ja tasapaksua, että niitä isompia ahaa-elämyksiä ja riemuntunteita sitten tajuaisi paremmin arvostaa. Samalla harmittelin, että edistyn niin tolkuttoman hitaasti. Aikaa treenaamiseen pitäisi kipeästi löytyä lisää...

Syvissä vesissä

Viime viikot olen paljon pohtinut tätä omaa hevosharrastustani ja että kuinka itsekäs olen? Vapaa-aika on ollut todella vähissä ja ehdin aivan liian vähän tehdä hevosten kanssa mitään hoidon lisäksi. En nyt toisaalta usko, että vapaana "lomailu" on hevosten mielestä kurjaakaan, mutta toki toivoisin, että me kaikki olisimme paremmassa kunnossa ja meillä olisi jokin kunnon rutiini olemassa. Tieto siitä, että muutaman viikon kuluttua aikataulut hieman helpottavat, on pitänyt mielialan hyvänä, mutta tämän viikon lopulla mietin syntyjä syviä...

Ei meillä oo äiti hätää, tätä riittää!

Selma on mulle ehkä se suurin koetinkivi. Opettavin, haastavin ja palkitsevinkin takuulla, jos joskus onnistun saamaan kaiken kohdalleen. Sitä kohti mennessä koko projekti vaatii paljon myös Selmalta. Paljonko hevosen kuuluu antaa anteeksi tädille? Anteeksi, että minusta ei ole menemään kiitolaukkaa tuolla ihanissa maastoissa, joita meidän lähellä on. Anteeksi, että treenataan kentällä kaikkea uutta, jota minä en ole paras ihminen opettamaan. Anteeksi, että mun kehonhallinta on ihan hanurista ja jännitän helposti liikaa :/ 

Hetken jo perjantaina mietin lauantain tunnin perumista. Mutta sitten totesin, että ei ainakaan kenellekään hyvää tee, jos alan lintsata sovitusta. On edes yksi rutiini viikossa, joka pysyy ja se on ratsastustunti! Lauantaina tunnin jälkeen oli hyvä mieli, vaikka tuntui aluksi todella epätoivoiselta koko ratsastaminen. Selma peilasi jälleen omaa jännitystäni ja alkukäynnit etsin omaa asentoa, rentoa takalistoa, istumista suorassa, varpaiden kevittämistä, vatsalihaksia, hyvää ohjastuntumaa. Lopulta molemmat olimme rentoja. Lista pyöri mielessä kuin mantra: perse, jalat, vatsa, hartiat jne. Ja uudelleen ja uudelleen huomasin unohtaneeni jotakin. Suvi tietenkin huomautteli, että: "rentouta itsesi, nojaa taaksepäin".

Selma meni kyllä hetkittäin tosi kivaa käyntiä ja taivutukset onnistuivat kivasti. Tehtiin aluksi pysähdyksiä, kunnes ne menivät kunnolla läpi. Sitten tehtäväksi tuli kolmikaarinen kiemuraura, jossa aluksi keskityttiin taivutuksiin, suoristukseen ja oikeaan reittiin. Kolmikaaristen jälkeen ja ennen suunnanvaihtoa tehtiin muutamia ravipätkiä uralla. Papu ja Fanny enemmän - me Selman kanssa menimme jotain peitsinsekaista ja välillä laukkaa. Ihmettelin jälleen, että missä tahdissa kevennys tulisi tehdä ja sain ohjeeksi vaan keventää rauhassa ja odottaa, että Selma pääsee mukaan. Viimeksi Selmalla mennessä on ravi ollut jo paljon selkeämpää ja harmitti todella paljon, että nyt ei sujunut kuten aiemmin.

Kolmikaariset teimme siiten myös toiseen suuntaan. Hetken tehtyämme Suvi pyysi vaihtamaan tempoa kolmikaarisen eri kohdissa. Selman kanssa ongelmat alkoivat siitä. Jo hetkeä aiemmin oli Selma aloittanut takajaloilla potkimisen sekä pään vatkaamisen. Se oli selvästi pitkästynyt, kärsimätön tai joku ötökkä häiritsi. Mutta nyt Selma jumitti kesken tehtävän. Peruutettiin pitkä tovi ja kokeilin erilaisia pohkeenanto tapoja, mutta Selmaa ei tuntunut kiinnostavan mikään. Lopulta jatkuva paine tehosi ja päästiin jatkamaan - meille tuli uusi tehtävä ratsastaa koko ajan reippaasti eteen sen hiljentämisen sijaan. Selman kenkkuilu jatkui ja Suvin ohjeita noudattaen yritin pitää Selman kiireisenä. Aina ei-toivotun käytöksen alkaessa, enemmän eteen ja tekemistä, johon keskittyä. Se tuntui tehoavan ja samalla toi itselle varmemman tunteen. Ravinostot sujuivat oikeaan kierrokseen paljon paremmin kuin vasempaan. Tämä ei liene ihme, kun ottaa huomioon mun vinouden ja sen, että oikea kierros on mulle itselleni se helpompi. Selman sählääminen häiritsi hieman itseäni, mutta aika hyvin olen oppinut sulkemaan heilumisen, korvien ravistelun ja jalan polkemisen omien ajatusten ulkopuolelle. Sen oli huomannut myös Suvi, kun otti asian puheeksi. Vaikka tuntui, että mikään ei sujunut hyvin, oli kuulema mun oma käsi paljon vakaampi ja olen yllättävissäkin tilanteissa paljon rennompi jo.

Kokeilin ilman tutteja tämän ratsastuksen, mutta en kyllä osaa mitään etua olleen tutittomuudesta. Päin vastoin - tuntuu, että tutit vakauttavat kuolainta suussa ja Selma ei niin paljon mutustele ja auo suutaan, kun kuolaimissa on tutit. Mitään näkyvää ei suupielissä ollut taaskaan, mutta niitä Selma hinkkasi puomilla ensitöikseen, kun työt lopetettiin.

Positiivista: ratsastin päätä ravistavalla ja heiluttavalla hevosella, joka potki takajaloillaan enkä jännittynyt juuri lainkaan. 
Negatiivista: Selman sänttäys - ehkä kiima? Tammat...

Torstaina muuten saapui uusi vauva perheeseen:

Minultakaan ei vauhtia puutu! T: Mambo 1v

Huojuva torni - istuntaa Papulla

Lauantai näyttäisi vakiintuneen meidän ratsastustunti-päiväksi. Tänään Fanny oli huonovointinen ja sanoi aamupäivällä, että hän ei pysty osallistumaan tunnille. Yritin pikaisesti löytää Fannylle tuuraajaa, mutta kukaan ei päässyt paikalle niin lyhyellä varoitusajalla. Päätin sitten, että otan itse vaihtelun vuoksi Papun tunnille ja pyydän, jos voitaisiin keskittyä mun istuntaan enemmän. Ennätin Suville laittaa viestiä, että: "Fanny ei ratsasta, jos ottaisin Papun". Suvi oli selvästi lukenut mun ajatukset sillä kentälle saavuttuaan hän ilmoitti, että nyt onkin hyvä keskittyä hiomaan istuntaa.

Fanny ei lopulta jaksanut tulla edes tuntia seuraamaan, vaan lähti sohvalle lepäämään ja lämmittelemään. Kuvat jäivät jälleen saamatta =( Tiedän, että ne olisivat todella inhorealistista katsottavaa, mutta samalla myös tosi opettavaista. Olen huomannut, että joitain asioita en vaan mitenkään osaa hahmottaa oikein selästä käsin. Alkukäyntien ajan yritin saada Papun edes kävelemään. Selman matkaavoittavan käynnin jälkeen Papun lähes unelias tallustelu tuntui vieraalta, mutta samalla tosi rauhoittavalta. Pitkän tauon jälkeen Papu tuntui myös paljon korkeammalta =D

"Jaa sun kanssa, et oo tosissas?!"

Ohjien keräilyn jälkeen ratsastettiin kulmia kunnolla, ensin asetus - sitten käännös. Käyntiä yritin pitää edes jotenkuten reippaana. Papu löntysteli heti, jos tuli tilaisuus ja ehkä siitä johtuen kompuroi muutaman kerran. Päätin siis yrittää pitää ruunan hereillä ennen kuin ollaan turvallamme kentän hiekassa molemmat. Samalla Suvi heitti mulle kysymyksiä: "onko sun istuinluut molemmat tasan samalla kohdalla vai onko toinen edempänä kuin toinen?". Useimmiten se oikea istuinluu oli karannut hieman edemmäs kuin vasen. 

- Rentouta jalkaa

- Kevitä varpaalta, mutta pidä silti jalka jalustimessa

- Usein neuvotaan painamaan kantapäät alas, mutta sittenhän koko jalka jännittyy

- Muista kulma käsissä ja pidä nyrkit kunnolla kiinni. 

- Jousta hartioista

- Älä anna pohkeen karata taakse, kun annat pohkeita (uusi ongelma mulle)

Näitä tehtiin molempiin suuntiin. Hämmentävää oli, että suunnanvaihto sekoitti pakan hetkeksi ja itsensä kerääminen oli aloitettava alusta. Suvi vertasi ratsastajan kehoa palikkatorniin, joka pitäisi saada kasattua mahdollisimman tasaiseksi ja vakaaksi torniksi ja sitten etsittävä niitä lihaksia, jotka pitävät tornin tasapainossa.

Sitten siirryttiin kevyeen raviin ja kaikki palikat menivät jälleen sekaisin. Huojuva torni! Papun ravi tuntui tosi suurelta Selman ravin jälkeen. Selmalla on ehkä vauhtia aluksi enemmän, mutta askeleet tasaisemmat ja pienemmät. Samat ohjeet kaikuivat ja muutamalla lisäohjeella:

- Pidä kädet tasaisena, ota vaikka harjasta tukea ja jousta sieltä hartioista

- Muista kevittää varpaalta ja annan jalan olla rentona

- Ole valppaana pyytämään hevosta eteen ennen kuin se siirtyy käyntiin

Jalustimien lyhennys reiällä kesken kaiken ja sitten jatkamaan. Onnistuihan sitten vihdoin muutama ihan mukava pätkä. Lopuksi tein vielä siirtymisiä käynti - ravi -käynti. Sujuvista siirtymistä ei nyt tällä kertaa puhuta, mutta jonkinmoisia sentään saatiin aikaiseksi. (Note to self - kyllä sullakin on ne vatsalihakset jossain, etsi ne!)

Tunnin lopuksi tehtiin pohkeenväistöharjoituksia kentän pitkällä sivuilla. Pohkeenväistössä Papun rauhallinen käynti on kyllä helpottava tekijä ja saatiin ihan kivasti niitä ristiaskeleita sieltä tulemaan. Vapaat ohjat ja jalustimet pois. Loppukäyntien ajan pyörittelin ja nostelin jalkoja. Etsin niitä istuinluita ja yritin avata kireitä lonkankoukistajiani sekä istua suorassa.

Yhteenvetona:

- Rennompi tunti ja fiilis

- Olenpa minä VINO ja miten vaikea sitä on itse havaita

- Vaihtelu virkistää

- Oli kiva kuulla, että Papulla istuin heti alusta asti rennosti ja suorempana

- Taakse karkaava pohje saattaa johtua osaksi satulasta, koska sitä ongelmaa ei Selman kanssa ole

- Papu oli hyvällä fiiliksellä koko ajan

- Oli mukava olla välillä yksärillä

- Ei ollut raippaa laisinkaan, vaikka Papu!

Vanhat vetreät hevoset

Kesytetty lohikäärme

Tänään kävi kaverini hieromassa kaikki kolme hevosta ja voi vitsit, kuinka pollet nauttivat! Aurinko paistoi ja ilma oli tosi kesäinen. Oli mukava päästä höpöttelemään hevosista pitkästä aikaa =)

Papu hierottiin ensimmäisenä ja vaikka taukoa on ollut, niin tilanne oli varsin hyvä. Pientä kireyttä oikealla puolella, joka on ollut koko ajan se Papun ongelmallisempi puoli. Ei kuitenkaan mitään pahoja jumeja missään. Oikeassa lavassa ja pitkissä selkälihaksissa (?) kireyttä. Lantion alueella kaikki oli hyvin (jes!), mutta oikea takanen oli venytellessä jäykkä ja Papu hieman yritti protestoida nyppimällä jalkaa pois. Varsin hyvä tilanne siis, jos vertaa tämän vuoden alun tilanteeseen ja Papukin oli tosi "jees" koko hieronnan ajan. Ei yhtään lohikäärmettä!

Selmalla sama tilanne - oikeastaan kaikki ok, mutta pientä kireyttä. Selmalla kireys oli kuitenkin vasemmalla puolella. Jäin miettimään, että mahtaako mun oma vinouteni aiheuttaa sen? Nyt sitten vaan taivuttelemaan... tai hevoset vaihtoon Fannyn kanssa =D

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä supermummo Höpsy. Kaikista pehmein, sanoi Mia :) Höpsyllä kuitenkin hieman jalkaongelmista johtuvaa jännitystä / kireyttä etupään lihaksissa. Heikon jalan (vej) lapa kireä ja vastapuolella tasapainottavat lihakset myös kireänä. Mummo rentoutui alahuuli lerputtaen ja pääsi hieronnan jälkeen vapaaksi pihalle nurmikkoa "leikkaamaan". Pakko tunnustaa, että unohdin mummelin niittohommiin hetkeksi =D, mutta ei hänellä tuntunut olevan kiire takaisin laitumelle. Oli ilo seurata, kun liike oli tosi vetreää takaisin laitumelle kävellessä.

Jotain jumeja taisi tosiaan aueta, kun töistä lähtiessä soitin kotiin. Tomi nauroi Selman juoksevan laitumelta toiselle ja vauhtia riitti =D =D Selmalla vatsa hieman taas "sekaisin" ja Mia joutui kärsimään sen vesipieruista :O Onneksi ei tullut osumaa ja toivottavasti vatsa taas tasoittuu ajan kanssa. Ovat päivystäneet tuossa heinäpaalilla kai koko viime yön...

Syksy hiipii

Päivän aikana oli pihalle ilmestynyt hamppupaali-lava

Syksy on saapunut ja aika miettiä tulevan talven kuivikeratkaisuja. Aikaisemmin pihatossa käytössä on ollut turve ja olki. Yritin saada niistä aikaiseksi palavaa patjaa, mutta käytännössä päädyimme lisäämään turvekerroksen päälle aina vain lisää ja lisää uutta pahnaa. Patja oli paksu, mutta ei lopultakaan lähtenyt palamaan. Tiedän, että palavan patjan aikaansaamiseksi olisi pitänyt lannat sotkea patjaan, mutta kuitenkin tuli niitä sieltä siivottua. Varsinkin talvella, kun kikkareet jäätyivät kuohkean oljen päälle..

Vaikea tästä on mitään nähdä, mutta äkkiseltään näyttää aivan heinähakkeelta :O

Tänään saapui hamppukaupasta tilaamani lava. Optimistina toivon, että rakennetut muutokset pihattoon saavat aikaan sen, että hevoset eivät enää pidä pihattoa vessanaan. Tarkoitus on perustaa paksu patja erilliseen, väliseinällä erotettuun makuuhalliin hamppukaupan ohjeiden mukaan ja toivoa, että ylläpitokulut muodostuisivat kohtuulliseksi. Hyvin perustettu hamppupatja pitäisi karsinassakin olla siistillä hevosella varsin taloudellinen ratkaisu, joten luulisi toimivan hyvin pihaton makuualueella, jossa hevosten on tarkoitus käydä vain lepäämässä. Kunhan saadaan kuivike kunnolla käyttöön, niin lupaan kertoa kokemuksia ja ajatuksia hampun toimivuudesta kylmäpihatossa.

Lavan päältä löytyi jotain kivaa =)

Kuivikepohditojen lisäksi syksyn tulon huomaa jo laitumella. Uutta kasvua ei paljon enää tule ja olenkin jo jonkin aikaa käynyt tiputtelemassa kuivaheinäkasoja sinne tänne pitkin laidunta. Tänään mies ehti avuksi ja nostettiin kokonainen pyörö tuonne latumen puolelle. Ihan vielä en tahtoisi alkaa sulkea hevosia pihaton lankkutarhaan, joka rajaa alueen paljon pienemmäksi. Kun hevosilla on vapaa pääsy kaikkialle, vaeltavat ne päivän aikana jatkuvasti edestakaisin ja liikuntaa tulee huomaamatta jo siitä mukavasti. Toivottavasti eivät nyt muuta asumaan pelkän paalin viereen. Paalin näkeminen jo aiheutti pienimuotoisen hepulin, joten oli kyllä jo korkea aika kasvattaa lisäheinän määrää kunnolla.

Kaikki kolme sulassa sovussa paalilla. Papukin malttoi syödä ja unohti ruoan vahtimisen...

Illalla maistettiin hamppulavan mukana tulleita kaupantekijäisiä. Hamppusnacksit olivat minun makuuni, mutta lapset eivät niistä oikein pitäneet. Niiden maku muistutti mielestäni siemennäkkärin makua. Suklaa sen sijaan maistui kaikille ja itse pidin paljon tuosta suklaan rouskuvasta rakenteesta.

Snackseja, maitosuklaata ja tummaa suklaata, nam!

Hitaasti, mutta edes hitaasti

Tämä viikko on kyllä ollut kaikkea muuta kuin hidas arjen ja töiden suhteen. Selma, Höpsy ja Papu ovat olleet edelleen laitumella ja aivan lomalla. Emäntä sen sijaan sählännyt siellä sun täällä kaikki päivät. Onneksi oli mitä odottaa - lauantain ratsastustunti!! 

Laidun alkaa olla loppuunkaluttu. Olen antanut viime kevään kuivaheinää, jota vielä löytyy varastosta.

Jännittäjänä pakko heti alkuun todeta, että jo odotin tulevaa tuntia ja ihan oikeasti ilman hermostuneisuutta. Ehkä edellisen tunnin jäljiltä oli olo, että ei enää alemmas voi mennä =P Selkäännousu meni tosi hyvin. Selma odotti kiltisti paikallaan ja minä kokeilin noudattaa samoja ohjeita kuin Fanny sai selkäännousuun: "molemmat jalat jalustimiin ja vasta sitten rauhassa istumaan". Jopa onnistuin siinä =D

Hei, meillä olis tunti!

Aloitettiin tunti/alkuverkka käynnissä kiinnittäen huomiota siihen omaan istuntaan ja rentouteen. Selma tapansa mukaan kohkotti käynnissä ensimmäisen kierroksen, mutta sitten alkoi rentous löytyä, käynti hidastua ja sain jopa asetettua Selmaa paremmin volteilla. Totta puhuakseni - luulen, että alkukohkotus kestää tasan sen ajan, kun oman istuntani ja rentouteni etsiminen kestää. Tuntuu, että oivallus itselleni oli, että mietin halaavani Selmaa jaloillani. Hanuri ja jalat rentoina, mutta kuitenkin pohkeet lähellä. Hetkittäin Selma meni niin hyvin, että en ole ikinä ennen saanut sitä menemään niin rentona ja kuuntelevana. Suvi jopa kommentoi, että tuosta hitaampaa käyntiä ei sitten tarvitse edes yrittää ja se on meille tosi iso kehu! Matelu ei ole ollut sitä meidän ominta alaa. Tuli tosi hyvä mieli <3

Ravinostot sujuivat tällä kertaa jo paremmin. Minä edelleen sekoilen siellä selässä, mutta nostot olivat hallitumpia (yhtä lukuunottamatta) ja kevennyksen rytmi oli helpompi löytää. Yksi laukka-peitsi-ravi-räpellys oli, mutta se oli täysin minusta johtuvaa. Tehtiin nostoja ensin kenttää myötäpäivään kiertäen ja ne menivät melko hyvin, jos ei ratsastajaa oteta huomioon... Suunnanvaihdon jälkeen keskityttiin hetkeksi tekemään käynnissä täsmällisiä pysähdyksiä jokaiselle sivulle. Selma toimi kuin unelma! Kuunteli, pysähtyi hyvin ja malttoi odottaa paikallaan eteenpäin vievää apua. Jatkettiin siitä ravinostoilla ja Suvi pyysi siirtämään sen saman rauhallisen ja rennon valmistelun niihin ravinostoihin, joka oli pysähdyksiä tehdessä onnistunut hyvin. No minä innossani tekemään: oma rentous, puolipidäte ja POHKEITA! Ja niin singahdettiin reippaaseen raviin... Selma parka - mietti varmaan, että ei tarvi HUUTAA! Siinä oli sitten tarjolla kaikki laukasta peitsin kautta raviin. Suvi siinä sitten totesikin, että Selmalle taitaa riittää, että teet kunnon valmistelun ja vain ajattelet sitä ravia. Jatkettiin muutama nosto vielä sillä "ajatuksella" ja ne sujuivat vielä paljon paremmin ja rennommin mitä tunnin aikaisemmat nostot.

Jee! Jippii! Kiva, että varasit meille tunnin - ZzzZzz..

Fanny teki aika paljon samoja harjoituksia Papun kanssa kuin me Selman kanssa, mutta muunneltuna. Ravailua heillä oli pidempiä pätkiä ja keskittyen Fannyn istuntaan, jalkoihin ja siirtymisiin käynti - ravi - käynti. Pysähdyksiä he tekivät takajalkoja laskien ja yrittivät saada ne onnistumaan tasajalkaa.

Ravailujen jälkeen minä ja Selma menimme hetken uran sisäpuolelle ja keskityimme käynnissä hevosen suoruuteen ja asettamiseen kulmissa poissa uralta ns. omalla reitillä. Selma helposti kiemurtelee, kun reitti muuttuu ja saa oikeasti keskittyä koko ajan, että ratsastaisi edes hieman suoraan. Samaan aikaan Fanny ja Papu tekivät laukannostoja sekä ravista että käynnistä. Laukannostot käynnistä onnistuivat vielä toistaiseksi paremmin ja kuuntelin Suvin sanovan sen johtuvan siitä että käynnissä Fanny pääsee vielä toistaiseksi paremmin lähelle hevosta. Eli varmasti sitten istuntatreeniä ravissa luvassa lisää ;)

Tunnin lopuksi antoi Suvi tehtäväksi väistöt. Lähdettiin kentän lyhyeltä sivulta kohti pitkää sivua oikoen kulma niin, että oltiin jo oikeassa "kulmassa" aloittamaan väistö. Mulla ja Selmalla oli palikat aivan hukassa. Selmalla ei väistöjä ole tehty kuin muutamia kertoja hieman harjoiteltu. Yhden askeleen taisin saada tulemaan ja sen jälkeen Selma teki tenän. Siis ihan totaalisen stopin. Seisoi vaan ja pässitti, korvat heiluivat kuin propelli. Yritin eteen, yritin taakse. Ei mitään - lopulta tiukka käännös, että sain sen liikkeelle. Voltti ja takaisin uralle... ja taas jumitusta, mutta sain eteen. Kierrokset eivät nousseet, ihme kyllä, joten uralla eteenpäin ja seuraavalle pitkälle sivulle. Oikea asetus - ja hevonen kaahaa (minä keskityin ja jännityin liikaa). No, pääasia että kuljettiin eteenpäin kohti ensimmäistä yrityskohtaa. Uusi yritys ja taas JUMI. Peruutuksia, painonsiirtoja ja ei vaan eteen millään. Lopulta raippa käteen, niin jalat löytyi =D Hevoseen edes koskematta.

Mä en Selmalla ratsastaessa yleensä käytä raippaa, koska reaktiota yleensä riittää hyvin ilmankin. Vastaava jumitusongelma meillä oli viime syksynä ja silloin päättelin sen johtuvan omasta jännityksestä. Selma vaan seisoi nökötti ja kieltäytyi kuskaamasta mua minnekään. Jätin nyt kokeeksi alaturparemmin pois, sillä pään levottomuus ja suupielien hinkkaaminen kesken ratsatuksen vaivaa edelleen hetkittäin. Yleensä en edes alaturparemmiä käytä, mutta Selmalla se oli kokeilussa juurikin näiden pää- ja kuolainongelmien vuoksi. Turparemmin laitoin löysälle (2 sormea turvan päälle). Pää oli tälläkin kerralla levoton hetkittäin - kutina tai ötökät todennäköisesti syynä. Olen aiemmin syyttänyt omaa epätasaista ohjastuntumaani, mutta Suvi nyt seurasi myös ja sanoi, että syy on kyllä jossain muualla. Saatan kokeilla vielä vaihtaa kumitutit johonkin toiseen materiaaliin tai jättää ne kokonaan pois, sillä Selman suu on niin kuiva, että kumikuolainta kokeillessa tuli välittömästi suupieliin haavaumia. Ehkä ne tutit sitten kutittaa suupieliä ja poskia.  

Väsähtänyt ja hikinen Selma. Tunnin vauhti ei päätä huimannut, mutta ajatustyö kai pistää myös hikoilluttamaan.

Mua harmittaa tosi paljon, että itse tunnilta ei ole taaskaan yhtään kuvaa. Kiireinen aika, niin en kehtaa miestäkään pyytää kuvaamaan, kun melkein on jo morkkis omasta ratsailla "lorvimisesta".

Virransäästötila

Torstaina illalla oli odotettu tunti. Hieman jo alkuviikolla pelkäsin, että miten käy mun tunnille menon, kun sairastuin flunssaan ja kuumemittari keikkui 38 paremmalla puolella. Jättimukeja inkivääriteetä hunajalla ja C-vitamiinin yliannostus oli parin päivän ruokapäiväkirja ja mä olin ihan tarpeeksi kunnossa torstaiksi. Jes! Laitettiin nyt hevoset valmiiksi etukäteen ja oltiinkin kentällä, kun Suvi tuli. Meinasi kyllä tulla kiire, mutta onneksi kaikki sujui ihan hyvin ja oltiin ajoissa :)

Suunnatonta intoa ja riemua alkavasta tunnista? =D

Minä ja mun liian vilkas mielikuvitusmaailmani aiheutti alkuun ongelmia. Ehdin jo ennen kentälle menoa miettimään kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, että kuivuri on nyt päällä. Tiesin, että Papu ei hötkyile juuri mistään ja yleensä ei Selmakaan. Mutta nyt on vuoden tauon jälkeen taas uusi asia tuo humina...
Blaa, blaa - oikeasti olen hölmö ja tiedän sen.

Selkäännousu tapahtui rennoissa merkeissä ja tällä kertaa Selma pysyi hyvin paikallaan. Asiaa on opeteltu kyllä, mutta viikko sitten olin itse jännittyneempi, joten Selma ei tahtonut seistä rauhassa ollenkaan ja kiiruhti liikkeelle heti. Nyt meni hyvin. Asia, josta olen iloinen (pienistäkin pitää muistaa olla!). No Selmahan tiesi jo varmasti mitä mä olin miettinyt ja kuivurin päädyssä kiersimme useamman kerran saman kohdan uudelleen. Säpsimistä ja pientä sivuloikkaa tuli aina samassa kohdassa. Tämä tapahtui siis aivan ensimmäisellä kierrosella, kun lähdimme ratsastamaan uraa pitkin molemmat Fannyn kanssa.

Minä lähdin edellä uralle ja Fanny seurasi Papulla perässä. Akseli malttoi ottaa muutaman kuvan noin 2 ensimmäisen minuutin aikana tunnin alusta, joten kuvatulvaa ei ole tälläkään kertaa luvassa. Vasemmassa kuvassa näkyy kulmaa oikova selma ja oikealla pää pystyssä jännittyneenä kipittävä selma. Nämä kuvattu aivan peräkkäin ja olen palaamassa takaisin kulmaan, jonka ratsastaminen ei ensiyrittämällä onnistunut. Kauniilta ei meidän meno näytä, mutta olen iloinen, että sain kuitenkin aika nopeasti Selman rentoutumaan ja oma fiilis oli koko ajan ihan hyvä, vaikka jokunen pomppukin tuli tuossa nurkassa.

Mä en halua taas takaisin sinne kulmaan!

Sitten se itse tunti! Meidän ensimmäinen tehtävä oli mennä käynnissä uraa pitkin ja tehdä molemmille lyhyille sivuille suuret pääty-ympyrät. Kulmien ratsastukseen piti myös kiinnittää huomiota. Samoin hevosen asettamiseen ympyrällä. Selman kanssa tehtävä alkoi sujua yllättävän helposti. Siis rauhoittumisen näkökulmasta - mun ratsastuksessa nyt on parantamisen varaa vaikka kuinka, mutta ainakin löysin hetkittäin rennon, murisevan (selman oma bravuuri) ja pärskivän hevosen. Taas ne pienet ilon asiat! ;)
Fanny herätteli jälleen jo tässä vaiheessa ravinostoilla Papua, jonka käynti muistutti välillä unissakävelyä. Selman käynti on reipasta ja pysyi hyvänä koko ajan, vaikka hevonen rentoutuikin huomattavasti alun jälkeen. Reippaasti se olisi tahtonut myös ravailla Papun perään, mutta kuunteli kuitenkin hyvin pidätteet.

Aina vaan sitä samaa kulmaa!!

Käynnin jälkeen jatkui sama tehtävä ravissa. Fanny jatkoi suoraan tehtävää ja sai neuvoksi vain katsoa reittiään niin, että tarvittaessa vaihtaa paikkaa, jos Selman takamus alkaa olla liian lähellä... Minä sain kehoituksen tehdä ravinostoja ja palata käyntiin välillä. Mulla oli aluksi vaikeuksia saada nostot sujumaan hyvin. Nosto kyllä tapahtui, mutta kevennyksen rytmin löytäminen oli aluksi tosi vaikeaa. Selma peitsasi, rikkoi laukalle ja kaikkea sitä mikä aiemmin on ollut ongelmana. Kesti hetken ennen kuin Suvin neuvoilla  ja sinnikkäästi keventämällä (oli askellaji sitten tunnistettava tai joku aivan oma) sain hevosen kunnon raviin ja päästiin tekemään tehtävää paremmin. Siinä ravatessa viimeisiä ympyröitä, huomasin että rehuauto ajaa kohti meidän pihaa.

Pikainen mietintä, että pysytäänkö selässä ja kävellään niin, että hevoset näkevät kentän reunaa ajavan kuorma-auton vai jalkaudutaanko heti. Päätettiin pysyä selässä ja katsoa mitä tapahtuu. Auto kuitenkin jäikin pihalle parkkiin ja epäilin, että ajattelevainen kuski ei uskalla lähteä ohittamaan meitä. Tultiin alas ja lähdettiin taluuttamaan hevosia kentän laitaa. Samalla heiluttelin kuskille, että ajaa vain eteenpäin ja purkupiste on kuivurilla kentän päädyssä. Siinä sitten käveltiin rekan vieressä (aita välissä), rekan perässä ja ihmeteltiin kentän päädyssä, kun kuski laittoi rehun puhaltumaan ulos autosta (pitää ihan "mukavasti" ääntä).  Ja hevosten reaktio oli? "Näää.... mitä sitten tehtäis, joko lopetettiin - voiko vaikka syödä?!"

Selkään siis takaisin, mutta metelin vuoksi jatkettiin ratsastusta kentän toisessa päässä, jossa Suvin oli helpompi saada äänensä kuuluviin. Uudeksi tehtäväksi saimme kentänpuolikkaalla tehdä pysähdykset jokaisen sivun keskelle. Jälleen kulmien ratsastus ja valmisteltu pysähdys... Tai olisi pitänyt tulla. Selma viis veisasi mun olemattomista vatsalihaksista, puolipidätteistä ja pidätteistä. Pysähdykset tulivat minne sattuu...kulmat sentään sujuivat hyvin. Lopulta puuskahdin turhautuneena, että: "Selitäpä mulle sun omin sanoin mitä tarkoittaa puolipidäte ja teenkö mä edelleen kaiken väärin vai miksi tämä ei nyt yhtään kuuntele!".

Siinä sitten pohdittiin yhdessä. Ensimmäinen puolipidätteen ohje on kai ollut, että puolipidäte on noin puolet pidätteestä. Sen jälkeen olen "ryhdistellyt ryhtiäni" ja yleensä se on Selmalla riittänyt niin, että parin kokeilun jälkeen pysähdykset tulevat jo puolipidätteestä ennen varsinaista pidätettä. Tällä kerralla jostain syystä en onnistunut, vaikka vein kyllä pysähdyksen loppuun asti jokaisella kerralla. Ehkäpä se vieressä huutava kuorma-auto sitten vaikutti kuitenkin ajatuksiini, istuntaani ja sitä kautta hevoseen. Siinä puhuessamme tajusin samalla, että minä ratsastan tosi vähän jalalla. Sain hieman erilaisen neuvon ja pohdittavaa sekä harjoiteltavaakin puolipidätteen suhteen: "puolipidätteen jälkeen pitää heti tulla se pieni eteenpäin ajava apu eli käytä pohkeita lähellä, niin aktivoit silloin sen takapäätä". Näitä miettiessä ja sisäistäessä olin pysähtynyt Selmalla paikalleen - kuuntelemaan. Yhtäkkiä retkahdin vinoon selässä, kun Selma päätti ottaa huilia. Takajalka kevitykseen, puolen perää roikkumaan ja muija selässä vinoon. "Ollaan offline - virransäästötilassa nyt", nauroin Suville. Jospa itsekin oppisi hieman samaa - aivot narikkaan ja keskittyminen hevoseen ja tilanteeseen. Ohjeeksi saatiin kyllä heti, että nyt jatkamaan tehtävää siitä =D

Lisähuomautuksena nyt tähän väliin, että mun termit on välillä niin sekaisin, että saatan kirjoittaa aivan puutaheinää - siitä saa todella mielellään laittaa rakentavaa palautetta mulle! Kirjoitan näitä lähinnä itselleni muistiin ja samalla kirjoittaessani saan asioita järjesteltyä mielessäni. Ja, jos joskus vaikka saan jotain onnistumaan, niin voin sen sitten täältä lukea ja kerrata sitten kun ei yksin ratsastellessa sujukaan.

Viimeisenä tehtävänä ja samalla loppukäynteinä oli takajalkojen liikkeen laskemista (vasen - oikea, vasen - oikea) ja rytmin etsimistä itse. Ihan ei kerrasta sujunut, kun olin aina myöhässä. Lopulta klikkasi ja sain päähäni mielikuvan pallon heittämisestä lonkkaluulta toiselle =D ja rytmin laskeminen Suville ääneen meni vihdoin oikein.

EVVK-hevonen joutui harmikseen töihin

Yhteenvetona totean, että mä itse olin paljon rennompi mitä viimeksi. Selma myös hetkittäin meni tosi kivasti ja rentona. Ravi oli aluksi surkeampaa räpellystä kuin viimeksi, mutta alkoi sekin sentään sujua. Mun ulko-ohja kaipaa edelleen tasapainotusta ja mun pitää herätellä mun jalat, että ne ei vaan matkusta mukana.
Positiivista: rauhallinen selkäännousu, hetkittäin tosi kiva ja rento meno. Negatiivista: luulin, että osasin sentään edes hevosen pysäyttää, mutta näköjään en - edes sitä. Jatkossa: no ei tästä ole suunta kuin ylöspäin, todellakin lisää ratsastustunteja!

Tapaus Mr Bean

Papu muutti meille viime vuoden (2015) marraskuussa. Ystäväni oli etsinyt kivaa hevosta perheeseensä ja minä bongasin Papun ilmoituksen lv-ryhmästä, jossa ystäväni ei ollut jäsenenä. Laitoin siis itse viestiä myyjälle ja kyselin lisätietoja, jotka välitin sitten ystävälleni. Ruuna kuullosti varsin sopivalta ja niin siinä kävi, että ystäväni sopi kaupat ja noutopäivä lyötiin lukkoon. Yllättäen kuitenkin kävi niin, että ystäväni entinen oma hevonen palasi hänelle kotiin ja sovittiin sitten, että Papu muuttaakin meille tammojen kaveriksi.

En muista oliko ensilumi, joka satoi sinä yönä, mutta muistan kyllä jännityksen lähteä ajamaan kärryn kanssa lumisohjoon aamupimeällä. Lähtö oli sovittu aamulla suht ajoissa, sillä Papu noudettiin jostakin Lohjan ja Kirkkonummen rajamailta, ja takaisin tullessa ajoimme vielä Liedon kautta takaisin Vampulaan. Huono sää vielä hidasti etenemistä entisestään ja lisäksi auton pissapoika alkoi temppuilla :O =D Varsinainen seikkailu siis!

Papu kärrystä juuri purettuna. Vaihdoin kuljetusloimen ulkoloimeen, että ruuna pärjäsi pihattomammuttiemme kanssa samoissa olosuhteissa ;)

Yhdistäminen Selman ja Höpsyn kanssa kävi varsin vaivattomasti, sillä Selma oli vahvassa kiimassa ja katseli Papua rakastuneena. Samalla valtasuhteet heittivät kuperkeikkaa ja pomottaja-Selma löysi voittajansa. Mitään erillistä kahinaa ei edes ollut, vaan kaikki tapahtui varsin vähäeleisesti. Olin kuullut, että Papu oli edellisessä paikassa tarhannut yksin ja koska en tiennyt silloin vielä syytä, odotin suurempia välienselvittelyjä heti alkuun.

Selma ja Höpsy seuraavat Papua ihmetellen.

Ensimmäisenä iltana lämppärit samalla heinäkasalla sulassa sovussa. Selma ei jättänyt Papua hetkeksikään rauhaan =D

Parin päivän alkuhuuman jälkeen alkoi elämä tasoittua, Selma alkoi kyseenalaistamaan paikkaansa ja Papu rupesi komentamaan tammoja melko kovakouraisestikin välillä. Myöhemmin selvisi, että syy yksintarhaukseen oli ollut nimenomaan se, että Papu on ilkeä tarhakavereilleen. Lähinnä puremalla ja välillä potkuilla uhkaamalla. Siinä tohinassa Papu polkaisi toisen takakenkänsäkin irti, joka löytyi vasta tänä keväänä tarhasta :O Onneksi tammat selvisivät vähillä naarmuilla sentään...

Napsin ruunalta loputkin kengät pois ja vuolin sen jalat, sillä hakiessa oli ollut puhetta, että edellisestä kengityksestä on jo aikaa. Papu oli varsin kiltti vuoltava, mutta takajalkojen nosto oli varsin lennokasta ja niitä tarjottiin mulle melkein vaakatasoon ja vauhdilla. Huomasin myös pientä nesteilyä takasissa, mutta ajattelin kaiken johtuvan erilaisesta ja uudesta ympäristöstä. Papu muutti meille karsinatallista ja oli myös varsin lyhyessä karvassa verrattuna meidän hevosiin, jotka olivat koko syksyn kasvattaneet turkkia. Jatkoinkin siis säännöllistä loimittamista koko talven ajan. 

Fanny ekaa kertaa Papun selässä

Parin viikon totuttelun ja tutustumisen jälkeen aloitettiin ratsastus. Harjaillessa ja varustaessa oli Papu usein kuin Jekyll&Hyde. Välillä ihan mussukka ja toisinaan korvat aivan pitkin päätä ja yritti näykkiä. Aluksi laitoin moisen irvistelyn oman hermostuneisuuden piikkiin. Uusi hevonen ja uusi tilanne, joten minä hermoilijana saatan hyvinkin olla osasyy. Aika pian kuitenkin osasin paikantaa ongelmat ruunan selkään. Käytös oli selvempää satuloidessa. Korvat meni heti luimuun. Satulavyötä kiristäessä oli väisteltävä viuhuvaa takajalkaa (ne nousi taas korkealle!) sekä näykkivää turpaa. Selkään kiivetessä ja sieltä alas tullessa Papu koitti näykkiä. Ja kaiken muun ajan se oli kuin halinalle... Ei tarvinnut paljon miettiä, että tajusin jossain olevan nyt kovasti kipua. Tässä vaiheessa oli kulunut Papun tulosta muutama viikko.

Olin ottanut yhteyttä Pure Heartin Suviin ja hän tuli vielä ennen joulua käymään meillä. Tarkoitus oli hoitaa Höpsy ja pitää tunti Fannylle ja Papulle, mutta tilanne vaihtui vahvan oireilun jälkeen siihen, että Papu sai pikana kranio/shiatsu-hoidon. Samalla todettiin satula todella epäsopivaksi. Koko hevonen oli jumissa säästä taaksepäin takajalkoja myöden ja reagoi hoitoon lohikäärmeen lailla. Reaktiot olivat aivan selvät ja parina seuraavana päivänä koko hevonen oli kuin olisi ollut unissakävelijä tai vahvasti humalassa. Nuokkui vain tarhassa - toki söi ja joi kunnolla, mutta ei ilkeillyt yhtään tammoille.

Hoidot jatkuivat kevättalvella muutaman viikon välein. Selkä meni nopeasti paremmaksi, mutta lantion alue ja takajalat edelleen pysyivät kireinä. Sattumalta törmäsin keskusteluun, jossa puhuttiin mahahaavan ja SI-nivelvaivojen yhteydestä. Googlailin asiaa enemmän ja lopulta kyselin kokemuksia FB-ryhmässä. Sain paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja! Kiitos kaikille auttajille siitä <3

Papu aloitti ruokaremontin syöden tuoretta papaijaa viikon kuurin sekä kamomillateetä pellavapuuron joukossa. Tilaukseen lähti myös lusern-hake (alfalfa, sinimailanen - niitä nimiä on monta!). Hiljalleen tilanne alkoi parantua. Mulla olikin tarhassa hyväntuulinen hevonen.

Fanny ja Papu heinäkuun lopulla; laukkaaaaa!

Mutta mulla oli myös satulaongelma ja hevosella kuitenkin selässä jumeja ollut, niin ei ihan mitä vain viitsinyt kokeilla =( Muutamia kertoja ratsasteltiin Barefootin rungottomalla, sillä ajattelin sen olevan parempi kuin ilman satulaa, mutta sekin tuntui kipeyttävän selkää. Sen jälkeen kokeiltiin joustorunkoista Trekkeriä, mutta sekin laski edestä aivan liian alas. Kokeiltiin trekkeriä kohottavan geelin kanssa... tuntui kuin huojuvassa tornissa olisi ollut. Lainattiin kavereilta satuloita, jotka mahdollisesti olisi sopivia. Lopulta kuitenkin tuli uskonpuute ja tilasin tallille satulansovittajan. Kerroin rehellisesti, että budjetti ei kovin suuri ole ja hevonen on selästään kipuillut eli satulan on oltava just eikä melkein hyvä. Otin kuvat selästä ja toimitin ne sähköpostitse ja sain todella hyvää palvelua Ypäjän Satulakorjaamolta. Vanha satulan olin myynyt jo eteenpäin ja tilalle löytyi käytetty Pfiffin Pilot, joka oli juuri topattu ja vastinhihnat vaihdettu. Ei uusi ja kaunein, mutta satulaa meille vuosiksi ja Papu tuntuu tykkäävän. Satula sekä sovitettiin että käytetään koko ajan lampaankarvan kanssa.

Takana Selma, edessä Papu

Keväällä ja alkukesästä kävi hierojaksi opiskeleva kaveri hieromassa Papua useamman kerran sekä tekemässä tens-hoitoja ja siitä oli tosi paljon apua. Pitääkin laittaa jälleen viestiä, että syksyn tullen voitaisiin ottaa muutama täsmähieronta-jakso. Nyt kesällä on pitkään ollut kaikki jo hyvin. Laitumella en ole mitään erityistä Papulle syöttänyt, mutta syksyllä palataan jälleen kamomillan ja lusernin säännölliseen syöntiin. Kamomillalla tuntuu olevan iso vaikutus, sillä kevättalvella se loppui meiltä hetkeksi ja lohikäärme teki come backin välittömästi. Oireet hävisivät parissa päivässä, kun kamomilla palasi ruokintaan. Heinän suhteen olen nyt kahdenvaiheilla, sillä lämppärit kaipaisivat kuivaa - molemmat reagoivat vatsallaan tuohon esikuivattuun. Mutta höpsylle se esikuivattu säilö tuntuisi sopivan paremmin. En tahtoisi jakaakaan tarhaa eri heinien vuoksi.