Hitaasti, mutta edes hitaasti

Tämä viikko on kyllä ollut kaikkea muuta kuin hidas arjen ja töiden suhteen. Selma, Höpsy ja Papu ovat olleet edelleen laitumella ja aivan lomalla. Emäntä sen sijaan sählännyt siellä sun täällä kaikki päivät. Onneksi oli mitä odottaa - lauantain ratsastustunti!! 

Laidun alkaa olla loppuunkaluttu. Olen antanut viime kevään kuivaheinää, jota vielä löytyy varastosta.

Jännittäjänä pakko heti alkuun todeta, että jo odotin tulevaa tuntia ja ihan oikeasti ilman hermostuneisuutta. Ehkä edellisen tunnin jäljiltä oli olo, että ei enää alemmas voi mennä =P Selkäännousu meni tosi hyvin. Selma odotti kiltisti paikallaan ja minä kokeilin noudattaa samoja ohjeita kuin Fanny sai selkäännousuun: "molemmat jalat jalustimiin ja vasta sitten rauhassa istumaan". Jopa onnistuin siinä =D

Hei, meillä olis tunti!

Aloitettiin tunti/alkuverkka käynnissä kiinnittäen huomiota siihen omaan istuntaan ja rentouteen. Selma tapansa mukaan kohkotti käynnissä ensimmäisen kierroksen, mutta sitten alkoi rentous löytyä, käynti hidastua ja sain jopa asetettua Selmaa paremmin volteilla. Totta puhuakseni - luulen, että alkukohkotus kestää tasan sen ajan, kun oman istuntani ja rentouteni etsiminen kestää. Tuntuu, että oivallus itselleni oli, että mietin halaavani Selmaa jaloillani. Hanuri ja jalat rentoina, mutta kuitenkin pohkeet lähellä. Hetkittäin Selma meni niin hyvin, että en ole ikinä ennen saanut sitä menemään niin rentona ja kuuntelevana. Suvi jopa kommentoi, että tuosta hitaampaa käyntiä ei sitten tarvitse edes yrittää ja se on meille tosi iso kehu! Matelu ei ole ollut sitä meidän ominta alaa. Tuli tosi hyvä mieli <3

Ravinostot sujuivat tällä kertaa jo paremmin. Minä edelleen sekoilen siellä selässä, mutta nostot olivat hallitumpia (yhtä lukuunottamatta) ja kevennyksen rytmi oli helpompi löytää. Yksi laukka-peitsi-ravi-räpellys oli, mutta se oli täysin minusta johtuvaa. Tehtiin nostoja ensin kenttää myötäpäivään kiertäen ja ne menivät melko hyvin, jos ei ratsastajaa oteta huomioon... Suunnanvaihdon jälkeen keskityttiin hetkeksi tekemään käynnissä täsmällisiä pysähdyksiä jokaiselle sivulle. Selma toimi kuin unelma! Kuunteli, pysähtyi hyvin ja malttoi odottaa paikallaan eteenpäin vievää apua. Jatkettiin siitä ravinostoilla ja Suvi pyysi siirtämään sen saman rauhallisen ja rennon valmistelun niihin ravinostoihin, joka oli pysähdyksiä tehdessä onnistunut hyvin. No minä innossani tekemään: oma rentous, puolipidäte ja POHKEITA! Ja niin singahdettiin reippaaseen raviin... Selma parka - mietti varmaan, että ei tarvi HUUTAA! Siinä oli sitten tarjolla kaikki laukasta peitsin kautta raviin. Suvi siinä sitten totesikin, että Selmalle taitaa riittää, että teet kunnon valmistelun ja vain ajattelet sitä ravia. Jatkettiin muutama nosto vielä sillä "ajatuksella" ja ne sujuivat vielä paljon paremmin ja rennommin mitä tunnin aikaisemmat nostot.

Jee! Jippii! Kiva, että varasit meille tunnin - ZzzZzz..

Fanny teki aika paljon samoja harjoituksia Papun kanssa kuin me Selman kanssa, mutta muunneltuna. Ravailua heillä oli pidempiä pätkiä ja keskittyen Fannyn istuntaan, jalkoihin ja siirtymisiin käynti - ravi - käynti. Pysähdyksiä he tekivät takajalkoja laskien ja yrittivät saada ne onnistumaan tasajalkaa.

Ravailujen jälkeen minä ja Selma menimme hetken uran sisäpuolelle ja keskityimme käynnissä hevosen suoruuteen ja asettamiseen kulmissa poissa uralta ns. omalla reitillä. Selma helposti kiemurtelee, kun reitti muuttuu ja saa oikeasti keskittyä koko ajan, että ratsastaisi edes hieman suoraan. Samaan aikaan Fanny ja Papu tekivät laukannostoja sekä ravista että käynnistä. Laukannostot käynnistä onnistuivat vielä toistaiseksi paremmin ja kuuntelin Suvin sanovan sen johtuvan siitä että käynnissä Fanny pääsee vielä toistaiseksi paremmin lähelle hevosta. Eli varmasti sitten istuntatreeniä ravissa luvassa lisää ;)

Tunnin lopuksi antoi Suvi tehtäväksi väistöt. Lähdettiin kentän lyhyeltä sivulta kohti pitkää sivua oikoen kulma niin, että oltiin jo oikeassa "kulmassa" aloittamaan väistö. Mulla ja Selmalla oli palikat aivan hukassa. Selmalla ei väistöjä ole tehty kuin muutamia kertoja hieman harjoiteltu. Yhden askeleen taisin saada tulemaan ja sen jälkeen Selma teki tenän. Siis ihan totaalisen stopin. Seisoi vaan ja pässitti, korvat heiluivat kuin propelli. Yritin eteen, yritin taakse. Ei mitään - lopulta tiukka käännös, että sain sen liikkeelle. Voltti ja takaisin uralle... ja taas jumitusta, mutta sain eteen. Kierrokset eivät nousseet, ihme kyllä, joten uralla eteenpäin ja seuraavalle pitkälle sivulle. Oikea asetus - ja hevonen kaahaa (minä keskityin ja jännityin liikaa). No, pääasia että kuljettiin eteenpäin kohti ensimmäistä yrityskohtaa. Uusi yritys ja taas JUMI. Peruutuksia, painonsiirtoja ja ei vaan eteen millään. Lopulta raippa käteen, niin jalat löytyi =D Hevoseen edes koskematta.

Mä en Selmalla ratsastaessa yleensä käytä raippaa, koska reaktiota yleensä riittää hyvin ilmankin. Vastaava jumitusongelma meillä oli viime syksynä ja silloin päättelin sen johtuvan omasta jännityksestä. Selma vaan seisoi nökötti ja kieltäytyi kuskaamasta mua minnekään. Jätin nyt kokeeksi alaturparemmin pois, sillä pään levottomuus ja suupielien hinkkaaminen kesken ratsatuksen vaivaa edelleen hetkittäin. Yleensä en edes alaturparemmiä käytä, mutta Selmalla se oli kokeilussa juurikin näiden pää- ja kuolainongelmien vuoksi. Turparemmin laitoin löysälle (2 sormea turvan päälle). Pää oli tälläkin kerralla levoton hetkittäin - kutina tai ötökät todennäköisesti syynä. Olen aiemmin syyttänyt omaa epätasaista ohjastuntumaani, mutta Suvi nyt seurasi myös ja sanoi, että syy on kyllä jossain muualla. Saatan kokeilla vielä vaihtaa kumitutit johonkin toiseen materiaaliin tai jättää ne kokonaan pois, sillä Selman suu on niin kuiva, että kumikuolainta kokeillessa tuli välittömästi suupieliin haavaumia. Ehkä ne tutit sitten kutittaa suupieliä ja poskia.  

Väsähtänyt ja hikinen Selma. Tunnin vauhti ei päätä huimannut, mutta ajatustyö kai pistää myös hikoilluttamaan.

Mua harmittaa tosi paljon, että itse tunnilta ei ole taaskaan yhtään kuvaa. Kiireinen aika, niin en kehtaa miestäkään pyytää kuvaamaan, kun melkein on jo morkkis omasta ratsailla "lorvimisesta".