Syysloman tunnit, osa 1

Mun pienet-suuret hevonen ja tyttö

Viime viikolla tunti jäi välistä ja päätin ottaa vahingon takaisin ja varasin tälle viikolle kaksi tuntia =D Hevosen olivat tänään ensimmäistä kertaa päivälläkin suljettuna pienempään ns. talvitarhaan ja kovin oli tympääntyneen oloista porukkaa tunnille lähdössä. Höpsy raukka jäi yksin hirnumaan tarhaan, kun haimme Papun ja Selman pois...


Papu on ollut taas syksyn tultua välillä tosi hapan ja aloitettiin nyt säännöllinen loimitus sekä kamomillakuuri normaalia isommalla annoksella. Ensiavuksi ostin lisäksi kaupasta papaijaa, jonka entsyymit auttavat vatsavaivoissa. Heinää on jaettu nyt lähes vapaasti tarjolle, mikä ei Selman kannalta ole oikein kiva juttu... Tuntui, että jo viikossa oli vatsa paisunut isommaksi.

Papun satulointi meni kuitenkin hyvin, pientä luimimista lukuunottamaatta, niin päätettiin kokeilla miten tunnilla menee. Tietenkin huomioon ottaen mahdolliset selkä- ja vatsavaivat. Selkäännousu sujui pienen luimimisen ja pyörimisen jälkeen hyvin ja lopulta kuulema koko tunti. Oma keskittyminen oli taas Selmassa, mutta kyselin lopuksi Suvilta ja Fannylta, että miten Papu liikkui ja oliko jotain epätavallista huomattavissa. Kuulema aivan normaali oma itsensä oli koko tunnin. Todella mielenkiintoista nähdä, että mikä tilanne on huomenna. Fanny hieroi tunnin jälkeen Papun selkään arnicaa ja vaihdoimme loimea hieman paksumpaan.

Selma oli selvästi kerännyt kierroksia muutoksista (pienempään tarhaan sulkeminen, lomailu ja vapaa ruoka). Selkään kiivetessä se ampaisi kuin ohjus liikkeelle ennen kuin oli edes jalat jalustimissa. Selma osaa siis kyllä aivan mainiosti olla myös nätisti paikallaan halutessaan =P Ei muuta kuin -seeiiis- ja jalustinta jalkaan kaivamaan. Uusi lähtö ja sama uusiksi. Lopulta malttoi seistä edes hetken paikallaan ja päästiin aloittamaan alkukäyntejä. Alkukäynnit tuttua ja turvallista kaahausta. En kyllä hetki sitten olisi voinut kuvitellakaan kirjoittavani noin =D Minä keskityin itseeni ja annoin hevosen kaahata. Lopulta aloin vaatimaan asettumista ja tein voltteja satunnaisesti uralla. Tämä tuntuu tepsivän joka kerta.

Tunti päätettiin tehdä rauhallisia tehtäviä, että Papu saa kunnon verryttelyä ja jumpata selkäänsä ja Selma puolestaan joutuu rauhoittumaan. Teimme tehtävää, jossa puomit oli asetettu nuolenkärjen muotoon ja ratsastimme tien kentän lyhyeltä sivulta, puomien yli ja toiseen päätyyn mahdollisimman hyvässä käynnissä (selmalla ei liian nopea, papulla ei liian laahaava) ja hevonen mahdollisimman suorana. Oli mukava huomata, että Selma malttoi oikeasti ajatella jalkojensa asettelun ja meni rauhassa puomeista ylitse. Lisäohjeeksi sain pitää huolen siitä, että puomien jälkeen ei käynti kiihdy, vaan pysyy yhtä rauhallisena. Muutamia ravinostoja tehtiin tehtävän välissä kentän toiselle pitkälle sivulle. Selman kanssa ne ei tänään oikein sujuneet, mutta tällä kertaa oma fiilis oli hyvä - hevonen tuntui vaan olevan liian jännittynyt ja kierroksilla heti, jos sai vähänkin ravata. Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin tovi. Lisänä tein volteilla taivutuksia molempiin suuntiin osaksi rauhoitellakseni Selmaa ja osaksi taivutellakseni sitä molempiin suuntiin.

Loppukäynneissä pitkällä ohjalla Selma venyttelyn sijaan bongasi kai vihreitä miehiä ja otti kunnon pomppuloikka-ritolat. Oli tädillä selässä hetkessä syke varmaan 200 =D Hetken teki mieli hypätä alas ja taluuttaa loppuverkka, mutta onneksi en tehnyt niin. Jatkoimme vähän lyhemmällä ohjalla ja hetken kuluttua Selma rentoutui tarpeeksi, että pidensin ohjaa hieman. Tiedän, että hevoset alkavat kyllästyä tuohon jatkuvaan kentän kiertämiseen ja se häiritsee mua todella. Olen maastokaveria ollut järjestämässä tähän ongelmaan, sillä yksin en maastoilla halua ja Selman kanssa maastoilu muutenkin vielä hieman kysymysmerkillä itsellä...

Mambo on oppinut pikkuhiljaa iltatallin rutiinit ja odottamaan nätisti tarhan ulkopuolella

Nyt on helppo hymyillä ja hengittää - oi, mikä hyvä fiilis!

Hulttion vuolijan hevostelun alku tuntuu nykyään menevän aikataulun salliessa vuolujen merkeissä. Tällä kertaa vuorossa oli  Papu.

Postaukset ovat nyt tulleet rytinällä peräkkäin. Toisaalta tosi tylsää ja paljon olin jo unohtanut menneistä tunneista, mutta pakko kirjata jotakin ylös edes tai unohdan loputkin...

Tänään oli lauantaiperinteen mukainen tunti. Yritin hieman skarpata ja hoitaa jalkoja jälleen kuntoon ja nyt oli vuorossa Papun pitkäksi venähtäneet kaviot. Sujuikin yllättävän nopsaan ja mukavasti vuoluhomma. Pitää jatkaa Höpsyllä lähipäivinä. Hevosten varustelu ennen tuntia sujui melko normaaliin tapaan. Papulla on hieman ollut happamuutta satuloitaessa viime aikoina ja mulla tietenkin "anturit" pystyssä asian tiimoilta. Tämän viikon hevoset ovat saaneet iltapöperöt yrtteineen ja alfalfoineen talvirutiinin mukaan, joten toivoin jotain helpotusta asiaan. Hapan ilme oli edelleen, mutta jalka ei sentään noussut satulavyötä kiristäessä. Selma puolestaan otti ensimmäistä kertaa ikinä (mulla) suitset ja kuolaimet vastaan ilman protestointia. Yleensä pää siis nousee korkealle ja västelee parhaansa mukaan. Nyt ei mitään moista ollut havaittavissa. Puomilta lähdettäessä kuitenkin jumitus iski jälleen ja pahemman kerran.

En liiku, en!!

Kirosin mielessäni itseni, kun en taaskaan ollut varannut raippaa, mutta Tomi pelasti tilanteen tulemalla paikalle porkkanalta haisten =D Nappasi ohjat multa ja Selma-pahus seurasi isäntää kiltisti kohti kenttää! Kentällä Fanny ja Papu kävelivät jo alkuverkkaa maastakäsin. Ilmeisesti Papu oli protestoinut kunnolla satulavyön kiristystä ja Suvi oli kehottanut Fannya menemään hetken ensin kävellen. Minä kiipesin sitten heti Selman selkään ja aloitettiin alkuverkka. Papu unohti kiukuttelun ja Fanny oli myös nopsaan ratsailla.

Suvi kertoi tunnin teeman olevan, että saamme itse päättää mitä teemme ja hän katsoo ja korjaa/neuvoo tarvittaessa. Pyysin heti aluksi katsomaan mun asennon ja suoruuden satulassa. Oma asentoni kuulema oli ok, mutta satula oli vinossa vasemmalle. Satulan oikomisen jälkeen minä aloitin Selman kanssa jälleen asettamisella ja volteilla taivuttelemalla. Selma oli tosi kiva ja rento jo alusta asti. Aloitettiin vasempaan kierrokseen tehtävät ja ne sujuivat ihan mukavasti, kunhan muistin ratsastaa myös jaloilla ;) Vasen kierroshan oli se Selmalle helpompi. Selman ollessa tosi rento ja kuulolla, vaihdoin suuntaan oikealle, että saatiin rento alku vaikeammankin suunnan suorittamiseen. Yllätyksekseni asetus ja taivutus oikeaan meni tänään hyvin. Selma oli rento myös tähän suuntaan ja harjoitukset onnistuivat ihan kivasti. Olin tosi iloinen!

Onnistumisen huumassa päätin ottaa seuraavaksi muutamia ravinostoja oikeaan kierrokseen ja riemukseni ne sujuivat tosi kivasti! Suvilta tuli myös kehuja kunnon ravista eli onneksi se myös näytti hyvältä sen lisäksi että tuntui hyvältä. Muutamat nostot ja sen jälkeen suunnanvaihto. Vasempaan kierrokseen nousi ravi myös hyvin, mutta tuntui peitsaavalta. Suvi kuitenkin sanoi, että askeleet menivät ihan oikein ja oikeaa ravia. Ilmeisesti mun käsi oli epävakaampi aluksi vasempaan kierrokseen ja siitä johtui alun keinuva tunne noston jälkeen (aivan kuin etupää olisi nostamassa laukalle) Selman häiriintyessä mun sähellyksestä. Jatkoin nostojen tekemistä ja kerta kerralta alkoi sujua. Fanny teki samaan aikaan keskemmällä kenttään harjoitusta, jossa ravasi lähelle puomia - siirtyi käyntiin - ylitti puomin ja nosti ravin takaisin. Kerran samassa kulmassa ravatessa Selma oikein kiihdytti Papun perään. Tuli olo, että aikoi paahtaa vauhdilla ohi ;) Tein siirtymisen käyntiin - kun lopulta sain pidätteen läpi. Selmalla olisi vauhtia kyllä riittänyt.

Kauhee hiki tuli!! Vihdoin se tunti on ohi!

Lopulta Suvi tuumasi, että ehkäpä me Selman kanssa kävellään loppu tunti, kun Selma oli kovin hikinen jo :O Tehtiin lopuksi jälleen asetusta ja taivutusta kahdeksikolla kentän keskellä. Siitä ei kyllä meinannut tulla mitään, kun Selmalla oli kierrokset kohonneet ravailujen myötä. Lisäksi Fanny ja Papu treenasivat uralla laukannostoja käynnistä ja Selma kai olisi halunnut jatkaa myös ravilla tai laukalla. Katselin hetken Fannyn ja Papun menoa ja tuli vielä enemmän hyvä fiilis, kun huomasi kuinka paljon he ovat edenneet. Suvi myös kommentoi, että Papun selän liikkuvuus selvästi parani tunnin aikana ja varsin rennolta ja letkeältä kyllä heidän meno näytti munkin silmään. Loppukäynneissä heitin lopulta taas jalkkarit pois ja kummastelin jälleen huteraa oloa. Kyllä tovi menee ennen kuin ilman jalustimia pystyn enempää tai yhtään käyntiä vaativampaa ratsastamaan. Vaatii siis harjoitusta!

Sitä vielä vaan, että tää fleece mahtui mulle taas. Mä olen kai vähän laihtunut?!

Yritä vähemmän - viikon 40 muisteltavat asiat

Maanantaina tuli tuttuni ratsuttamaan Selman. Sain myös itse vihdoin töistä varastettua sen verran aikaa, että vuolin Selman ennen Anniinan tuloa. Olettekin ehkä jostain sivulauseesta jo päätelleet, että hevoset ovat meillä kengättä. Edellisestä vuolusta oli jo hävyttömän paljon aikaa, joten se oli kyllä kipeästi tarpeen! Mulla oli jo niin kamala morkkis venyneestä vuoluvälistä, että näin jo unta kengittäjän kutsumisesta =D Olen itse vuollut hevoset nyt kohta vuoden. Kaviohuolto on asia, joka on kiinnostanut mua aina ja olen hankkinut tietoa vähän sieltä sun täältä. Rohkeuden lopulliseen aloittamiseen hankin Vainikan Aitan kurssilla. Korostan nyt tässä, että vuolukurssi antaa valmiudet tehdä perusvuolua omalle hevoselle ja ammattilaisen valvonnassa. Mulla oli kuitenkin jo pohjalla itsenäisiä opintoja netistä ja kirjoista. Lisäksi olin kengittäjääni kiusannut jatkuvilla kysymyksillä =D Ammattilaiseksi en itseäni vieläkään koe tai väitä ja yritän aktiivisesti hankkila lisää oppia ja tietoa. Toistaiseksi kuitenkin omat hevoset voivat hyvin ja kaviot näyttävät ihan hyviltä.

Mutta takaisin aiheeseen: Anniinalla ja Selmalla oli tämä ratsastus ensimmäinen kerta, joten pääasiassa tunti kului tutustuen ja kokeillen. Selma jännittyi vieraasta ihmisestä ja muistutti ajoittain kirahvia. Hyviäkin pätkiä tuli, kunhan Selma malttoi rauhoittua ja rentoutua hieman. Selmasta Anniina totesi saman kuin Mia viimeksi hieroessa eli Selma on tosi jäykkä toiseen suuntaan. Oikeaan kierrokseen eli nimenomaan ne kireät vasemman lihakset ei tahdo venyä kunnolla. Anniina keskittyikin sitten taivuttamaan ja venyttelemään Selma ja saikin sen hieman paremmaksi tunnin aikana. Mä itse harmittelin, että en puolieroja huomaa tai tajua siellä selässä. Myös ravia he treenasivat jonkin verran. Jännitys sai aikaan sen, että Selma ei ravannut nätisti, mutta hetken harjoittelun jälkeen löytyi ihan kivaa pätkää siitäkin. Minä itse olin ihan idiootti - en huomannut Anniinalta kysyä, että olisiko kuvaaminen ok. Ja jätin sitten kuvat ottamatta. Ehkä jatkossa?

Tyttöseni pikkuinen jalka. Joka on kengittäjän mukaan lämppärille suuri ;) Vuolupuukolle olisi jälleen töitä

 

 

Lauantaina mulla ja Fannylla oli jälleen Suvin tunti. Aikatauluun meinasi tulla jo muutoksia, sillä Fannyn kaverit olivat järjestäneen yllärisynttäreitä Fannylle ja hänen kaverilleen, jolla myös oli lokakuun alussa syntymäpäivä. Onneksi saatiin kuitenkin Suvin kanssa aikataulut sopimaan ja tunti onnistui. Selma oli to-del-la haluton tulemaan kentälle. Jumitti jo puomilta lähtiessa muutaman metrin päähän. Kiskoin ja vedin ohjista eteenpäin - Selma vaan juurtui paikoilleen. Mulla ei ollut raippaa mukana (käytän muistutteluun ja heilutus ilmassa riittää - en hevosen lyömiseen!), joten yritin ratkaista ongelmaa sitten suuntaa vaihtelemalla. Siksakkia me sitten madeltiin kohti kenttää. Selma parka!! =(


Syystuulet olivat edelleen kiusana. Tässä meillä tuulee tosi usein. Tällä kertaa kenttä oli kuitenkin paljon kuivempi eli oli vähän kivampi mennä! Kuuluvuuden vuoksi mentiin lähes koko tunti kentän etupäässä. Keskityttiin pyynnöstäni nyt siihen taivutteluun, että Selma saisi lisää harjoitusta ja Papu venytystä selälleen. Muistin aluksi väärin, että kumpi puoli oli Selmalle se hankalampi ja ihmettelin, että en edelleenkään saa siitä tunteesta kiinni... Kunnes suunnanvaihdos oikealle toi esiin aivan selvän eron Selman joustavuudessa. Tuntui kuin olisi yrittänyt asettaa ja taivuttaa ratakiskoa =D Tehtiin siis kulmiin asettamista ja voltteja.

Selmalla ja mulla oli jotain loksahtanut paikoilleen. Jo heti tunnin alussa Suvi sanoi minulle, että menee todella hyvin ja ollaan rennon näköisiä molemmat. Selma toimi vasempaan kierrokseen vallan mainiosti. Asetus meni hyvin lävitse ja taipuikin ihan kivasti. Oikeaan eli vaikeampaan kierrokseen oli keskittyminen selvästi heikompaa, mutta ihan onnistuneita hetkiä siinäkin koettiin. Pyrittiin pitämään nyt vaikeampi tehtävä lyhyempänä ja lopettamaan, kun saatiin kunnon pätkä mentyä. Tunnin loppupuolella tehtiin ravinostoja ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ne sujuivat Selman kanssa rennosti ja mukavasti. JESSS!! Fanny ja Papu harjoittelivat koko uralla laukannostoja käynnistä ja me Selman kanssa mentiin kentän keskellä sitten kahdeksikkoa. Jälleen asetus, taivutus, suoristus jne... Lopuksi Suvi pyysi mut muutaman kerran tulemaan lyhyeltä sivulta suoraan häntä kohti, että saa katsottua mun suoruutta. Mulla oli koko tunnin ollut olo, että istun huonosti ja väärässä asennossa ja, että satula on sivulla. Todellisuudessa satula oli suorassa, mutta minä jälleen olin lantiostani oikealle vinossa ja yritin kompensoida sitä jälleen yläkropalla. Ei ihme, että olo outo, kun mutkalla ratsastin... Olin jättänyt satulavyön kai hieman löysemmälle kuin normaalisti. Siitä satulan liikkuvuus ja huovan liikkuminen satulan alla. Loppukäynneillä potkaisin jalustimet pois jaloista ja venyttelin kunnolla. Siis ihan itse ja oma-aloitteisesti. Aika iso juttu mulle. Ehkä se tästä alkaa sujua!!

Se sama jalka maassa.

Kylläpäs taas kesti - tunti lokakuun 1. päivänä

Onpa tullut taukoa kirjoittamiseen. Edellisen postauksen kirjoittamisen aikana nukahdin läppäri sylissä pariinkin otteeseen ja tarkistin unenpöpperössä tehdyn tekstin vasta aamulla. Ehkä osaksi siitä johtuen en ole väsyneenä enää alkanut kirjoittelemaan =D Tässä välissä on ohi hujahtanut useampi viikko - ja ainakin pari ratsastustuntiakin. Yksi työrupeama on valmistunut ja elämään tullut vaihteeksi erilainen rytmi. Kiire kyllä tuntuu olevan pysyvä elementti... Höh!

Mutanaamion ottanut mummohevonen

Yritän nyt muistella mitä tuli tehtyä - kuitenkin itselleni näitä pääasiassa muistiin kirjoittelen. Että en enää ikinä olisi takaisin lähtöpisteessä, jossa olen jo useampaan otteeseen ollut. Harmittaa, että en kirjannut edes kalenteriini ylös tuntien pääkohtia. Olisi helpompi palata "tilanteeseen" näin jälkikäteen.

Lokakuun ensimmäisen päivän tunti oli TOSI tuulisessa säässä. Mietin ennen tuntia, että mitähän hevoset mahtavat tuulesta tuumata - ja samantien nauroin jo ihan itse itselleni. Ehkäpä ne hevoset on tuossa tuulisessa säässä tottuneet olemaan ja elämään. Elävät kuitenkin pihatossa meillä ja suurimman osan ajasta viihtyvät ulkona ;) Fannylla oli syntymäpäivä silloin ja onneksi tyttö oli myös terve, että pystyi itse osallistumaan tunnille Papulla. 

Tunti mentiin kentän takapäädyssä ihan siitä syystä, että Suvin ääni ei tahtonut siinä tuulessa kantaa kovinkaan kauas. Kenttä oli myös hieman märkä ja täynnä lätäköitä. Lisähaastetta siis lätäkkökammoisen Selman ratsastukseen. Selman kanssa löytyi "rauha" yllättävän nopeasti alkukäyntien aikana. Teimme voltteja ja keskityimme kunnolliseen asetukseen. Treenasimme myös mahdollisimman hyvin valmisteltuja ja täsmällisiä pysähdyksiä sekä sujuvia liikkeellelähtöjä. Harjoitukset tehtiin luonnollisesti molempiin suuntiin. Fanny herätteli välillä uneliasta ja löntystävää Papua ravinostoilla. Selman kanssa tehtiin muutamat ravinostot molempiin suuntiin ja nostot sujuivat jopa ihan mukavan rauhallisesti, vaikka rytmin löytymisen kanssa oli jälleen työtä. Lopuksi harjoittelin kevyttä istuntaa käynnissä ympäri kenttää. Pidin vain Selman harjasta kiinni ja annoin mennä. Selma tuntui ihan kivalta ratsastaa. Ei kuitenkaan mitään WOW-efektiä tälläkään kertaa. 

Tunnin jälkeen mietin, että pakko kai on välillä olla tasaista ja tasapaksua, että niitä isompia ahaa-elämyksiä ja riemuntunteita sitten tajuaisi paremmin arvostaa. Samalla harmittelin, että edistyn niin tolkuttoman hitaasti. Aikaa treenaamiseen pitäisi kipeästi löytyä lisää...