Syysloman tunnit, osa 1

Mun pienet-suuret hevonen ja tyttö

Viime viikolla tunti jäi välistä ja päätin ottaa vahingon takaisin ja varasin tälle viikolle kaksi tuntia =D Hevosen olivat tänään ensimmäistä kertaa päivälläkin suljettuna pienempään ns. talvitarhaan ja kovin oli tympääntyneen oloista porukkaa tunnille lähdössä. Höpsy raukka jäi yksin hirnumaan tarhaan, kun haimme Papun ja Selman pois...


Papu on ollut taas syksyn tultua välillä tosi hapan ja aloitettiin nyt säännöllinen loimitus sekä kamomillakuuri normaalia isommalla annoksella. Ensiavuksi ostin lisäksi kaupasta papaijaa, jonka entsyymit auttavat vatsavaivoissa. Heinää on jaettu nyt lähes vapaasti tarjolle, mikä ei Selman kannalta ole oikein kiva juttu... Tuntui, että jo viikossa oli vatsa paisunut isommaksi.

Papun satulointi meni kuitenkin hyvin, pientä luimimista lukuunottamaatta, niin päätettiin kokeilla miten tunnilla menee. Tietenkin huomioon ottaen mahdolliset selkä- ja vatsavaivat. Selkäännousu sujui pienen luimimisen ja pyörimisen jälkeen hyvin ja lopulta kuulema koko tunti. Oma keskittyminen oli taas Selmassa, mutta kyselin lopuksi Suvilta ja Fannylta, että miten Papu liikkui ja oliko jotain epätavallista huomattavissa. Kuulema aivan normaali oma itsensä oli koko tunnin. Todella mielenkiintoista nähdä, että mikä tilanne on huomenna. Fanny hieroi tunnin jälkeen Papun selkään arnicaa ja vaihdoimme loimea hieman paksumpaan.

Selma oli selvästi kerännyt kierroksia muutoksista (pienempään tarhaan sulkeminen, lomailu ja vapaa ruoka). Selkään kiivetessä se ampaisi kuin ohjus liikkeelle ennen kuin oli edes jalat jalustimissa. Selma osaa siis kyllä aivan mainiosti olla myös nätisti paikallaan halutessaan =P Ei muuta kuin -seeiiis- ja jalustinta jalkaan kaivamaan. Uusi lähtö ja sama uusiksi. Lopulta malttoi seistä edes hetken paikallaan ja päästiin aloittamaan alkukäyntejä. Alkukäynnit tuttua ja turvallista kaahausta. En kyllä hetki sitten olisi voinut kuvitellakaan kirjoittavani noin =D Minä keskityin itseeni ja annoin hevosen kaahata. Lopulta aloin vaatimaan asettumista ja tein voltteja satunnaisesti uralla. Tämä tuntuu tepsivän joka kerta.

Tunti päätettiin tehdä rauhallisia tehtäviä, että Papu saa kunnon verryttelyä ja jumpata selkäänsä ja Selma puolestaan joutuu rauhoittumaan. Teimme tehtävää, jossa puomit oli asetettu nuolenkärjen muotoon ja ratsastimme tien kentän lyhyeltä sivulta, puomien yli ja toiseen päätyyn mahdollisimman hyvässä käynnissä (selmalla ei liian nopea, papulla ei liian laahaava) ja hevonen mahdollisimman suorana. Oli mukava huomata, että Selma malttoi oikeasti ajatella jalkojensa asettelun ja meni rauhassa puomeista ylitse. Lisäohjeeksi sain pitää huolen siitä, että puomien jälkeen ei käynti kiihdy, vaan pysyy yhtä rauhallisena. Muutamia ravinostoja tehtiin tehtävän välissä kentän toiselle pitkälle sivulle. Selman kanssa ne ei tänään oikein sujuneet, mutta tällä kertaa oma fiilis oli hyvä - hevonen tuntui vaan olevan liian jännittynyt ja kierroksilla heti, jos sai vähänkin ravata. Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin tovi. Lisänä tein volteilla taivutuksia molempiin suuntiin osaksi rauhoitellakseni Selmaa ja osaksi taivutellakseni sitä molempiin suuntiin.

Loppukäynneissä pitkällä ohjalla Selma venyttelyn sijaan bongasi kai vihreitä miehiä ja otti kunnon pomppuloikka-ritolat. Oli tädillä selässä hetkessä syke varmaan 200 =D Hetken teki mieli hypätä alas ja taluuttaa loppuverkka, mutta onneksi en tehnyt niin. Jatkoimme vähän lyhemmällä ohjalla ja hetken kuluttua Selma rentoutui tarpeeksi, että pidensin ohjaa hieman. Tiedän, että hevoset alkavat kyllästyä tuohon jatkuvaan kentän kiertämiseen ja se häiritsee mua todella. Olen maastokaveria ollut järjestämässä tähän ongelmaan, sillä yksin en maastoilla halua ja Selman kanssa maastoilu muutenkin vielä hieman kysymysmerkillä itsellä...

Mambo on oppinut pikkuhiljaa iltatallin rutiinit ja odottamaan nätisti tarhan ulkopuolella