Syvissä vesissä

Viime viikot olen paljon pohtinut tätä omaa hevosharrastustani ja että kuinka itsekäs olen? Vapaa-aika on ollut todella vähissä ja ehdin aivan liian vähän tehdä hevosten kanssa mitään hoidon lisäksi. En nyt toisaalta usko, että vapaana "lomailu" on hevosten mielestä kurjaakaan, mutta toki toivoisin, että me kaikki olisimme paremmassa kunnossa ja meillä olisi jokin kunnon rutiini olemassa. Tieto siitä, että muutaman viikon kuluttua aikataulut hieman helpottavat, on pitänyt mielialan hyvänä, mutta tämän viikon lopulla mietin syntyjä syviä...

Ei meillä oo äiti hätää, tätä riittää!

Selma on mulle ehkä se suurin koetinkivi. Opettavin, haastavin ja palkitsevinkin takuulla, jos joskus onnistun saamaan kaiken kohdalleen. Sitä kohti mennessä koko projekti vaatii paljon myös Selmalta. Paljonko hevosen kuuluu antaa anteeksi tädille? Anteeksi, että minusta ei ole menemään kiitolaukkaa tuolla ihanissa maastoissa, joita meidän lähellä on. Anteeksi, että treenataan kentällä kaikkea uutta, jota minä en ole paras ihminen opettamaan. Anteeksi, että mun kehonhallinta on ihan hanurista ja jännitän helposti liikaa :/ 

Hetken jo perjantaina mietin lauantain tunnin perumista. Mutta sitten totesin, että ei ainakaan kenellekään hyvää tee, jos alan lintsata sovitusta. On edes yksi rutiini viikossa, joka pysyy ja se on ratsastustunti! Lauantaina tunnin jälkeen oli hyvä mieli, vaikka tuntui aluksi todella epätoivoiselta koko ratsastaminen. Selma peilasi jälleen omaa jännitystäni ja alkukäynnit etsin omaa asentoa, rentoa takalistoa, istumista suorassa, varpaiden kevittämistä, vatsalihaksia, hyvää ohjastuntumaa. Lopulta molemmat olimme rentoja. Lista pyöri mielessä kuin mantra: perse, jalat, vatsa, hartiat jne. Ja uudelleen ja uudelleen huomasin unohtaneeni jotakin. Suvi tietenkin huomautteli, että: "rentouta itsesi, nojaa taaksepäin".

Selma meni kyllä hetkittäin tosi kivaa käyntiä ja taivutukset onnistuivat kivasti. Tehtiin aluksi pysähdyksiä, kunnes ne menivät kunnolla läpi. Sitten tehtäväksi tuli kolmikaarinen kiemuraura, jossa aluksi keskityttiin taivutuksiin, suoristukseen ja oikeaan reittiin. Kolmikaaristen jälkeen ja ennen suunnanvaihtoa tehtiin muutamia ravipätkiä uralla. Papu ja Fanny enemmän - me Selman kanssa menimme jotain peitsinsekaista ja välillä laukkaa. Ihmettelin jälleen, että missä tahdissa kevennys tulisi tehdä ja sain ohjeeksi vaan keventää rauhassa ja odottaa, että Selma pääsee mukaan. Viimeksi Selmalla mennessä on ravi ollut jo paljon selkeämpää ja harmitti todella paljon, että nyt ei sujunut kuten aiemmin.

Kolmikaariset teimme siiten myös toiseen suuntaan. Hetken tehtyämme Suvi pyysi vaihtamaan tempoa kolmikaarisen eri kohdissa. Selman kanssa ongelmat alkoivat siitä. Jo hetkeä aiemmin oli Selma aloittanut takajaloilla potkimisen sekä pään vatkaamisen. Se oli selvästi pitkästynyt, kärsimätön tai joku ötökkä häiritsi. Mutta nyt Selma jumitti kesken tehtävän. Peruutettiin pitkä tovi ja kokeilin erilaisia pohkeenanto tapoja, mutta Selmaa ei tuntunut kiinnostavan mikään. Lopulta jatkuva paine tehosi ja päästiin jatkamaan - meille tuli uusi tehtävä ratsastaa koko ajan reippaasti eteen sen hiljentämisen sijaan. Selman kenkkuilu jatkui ja Suvin ohjeita noudattaen yritin pitää Selman kiireisenä. Aina ei-toivotun käytöksen alkaessa, enemmän eteen ja tekemistä, johon keskittyä. Se tuntui tehoavan ja samalla toi itselle varmemman tunteen. Ravinostot sujuivat oikeaan kierrokseen paljon paremmin kuin vasempaan. Tämä ei liene ihme, kun ottaa huomioon mun vinouden ja sen, että oikea kierros on mulle itselleni se helpompi. Selman sählääminen häiritsi hieman itseäni, mutta aika hyvin olen oppinut sulkemaan heilumisen, korvien ravistelun ja jalan polkemisen omien ajatusten ulkopuolelle. Sen oli huomannut myös Suvi, kun otti asian puheeksi. Vaikka tuntui, että mikään ei sujunut hyvin, oli kuulema mun oma käsi paljon vakaampi ja olen yllättävissäkin tilanteissa paljon rennompi jo.

Kokeilin ilman tutteja tämän ratsastuksen, mutta en kyllä osaa mitään etua olleen tutittomuudesta. Päin vastoin - tuntuu, että tutit vakauttavat kuolainta suussa ja Selma ei niin paljon mutustele ja auo suutaan, kun kuolaimissa on tutit. Mitään näkyvää ei suupielissä ollut taaskaan, mutta niitä Selma hinkkasi puomilla ensitöikseen, kun työt lopetettiin.

Positiivista: ratsastin päätä ravistavalla ja heiluttavalla hevosella, joka potki takajaloillaan enkä jännittynyt juuri lainkaan. 
Negatiivista: Selman sänttäys - ehkä kiima? Tammat...

Torstaina muuten saapui uusi vauva perheeseen:

Minultakaan ei vauhtia puutu! T: Mambo 1v

Huojuva torni - istuntaa Papulla

Lauantai näyttäisi vakiintuneen meidän ratsastustunti-päiväksi. Tänään Fanny oli huonovointinen ja sanoi aamupäivällä, että hän ei pysty osallistumaan tunnille. Yritin pikaisesti löytää Fannylle tuuraajaa, mutta kukaan ei päässyt paikalle niin lyhyellä varoitusajalla. Päätin sitten, että otan itse vaihtelun vuoksi Papun tunnille ja pyydän, jos voitaisiin keskittyä mun istuntaan enemmän. Ennätin Suville laittaa viestiä, että: "Fanny ei ratsasta, jos ottaisin Papun". Suvi oli selvästi lukenut mun ajatukset sillä kentälle saavuttuaan hän ilmoitti, että nyt onkin hyvä keskittyä hiomaan istuntaa.

Fanny ei lopulta jaksanut tulla edes tuntia seuraamaan, vaan lähti sohvalle lepäämään ja lämmittelemään. Kuvat jäivät jälleen saamatta =( Tiedän, että ne olisivat todella inhorealistista katsottavaa, mutta samalla myös tosi opettavaista. Olen huomannut, että joitain asioita en vaan mitenkään osaa hahmottaa oikein selästä käsin. Alkukäyntien ajan yritin saada Papun edes kävelemään. Selman matkaavoittavan käynnin jälkeen Papun lähes unelias tallustelu tuntui vieraalta, mutta samalla tosi rauhoittavalta. Pitkän tauon jälkeen Papu tuntui myös paljon korkeammalta =D

"Jaa sun kanssa, et oo tosissas?!"

Ohjien keräilyn jälkeen ratsastettiin kulmia kunnolla, ensin asetus - sitten käännös. Käyntiä yritin pitää edes jotenkuten reippaana. Papu löntysteli heti, jos tuli tilaisuus ja ehkä siitä johtuen kompuroi muutaman kerran. Päätin siis yrittää pitää ruunan hereillä ennen kuin ollaan turvallamme kentän hiekassa molemmat. Samalla Suvi heitti mulle kysymyksiä: "onko sun istuinluut molemmat tasan samalla kohdalla vai onko toinen edempänä kuin toinen?". Useimmiten se oikea istuinluu oli karannut hieman edemmäs kuin vasen. 

- Rentouta jalkaa

- Kevitä varpaalta, mutta pidä silti jalka jalustimessa

- Usein neuvotaan painamaan kantapäät alas, mutta sittenhän koko jalka jännittyy

- Muista kulma käsissä ja pidä nyrkit kunnolla kiinni. 

- Jousta hartioista

- Älä anna pohkeen karata taakse, kun annat pohkeita (uusi ongelma mulle)

Näitä tehtiin molempiin suuntiin. Hämmentävää oli, että suunnanvaihto sekoitti pakan hetkeksi ja itsensä kerääminen oli aloitettava alusta. Suvi vertasi ratsastajan kehoa palikkatorniin, joka pitäisi saada kasattua mahdollisimman tasaiseksi ja vakaaksi torniksi ja sitten etsittävä niitä lihaksia, jotka pitävät tornin tasapainossa.

Sitten siirryttiin kevyeen raviin ja kaikki palikat menivät jälleen sekaisin. Huojuva torni! Papun ravi tuntui tosi suurelta Selman ravin jälkeen. Selmalla on ehkä vauhtia aluksi enemmän, mutta askeleet tasaisemmat ja pienemmät. Samat ohjeet kaikuivat ja muutamalla lisäohjeella:

- Pidä kädet tasaisena, ota vaikka harjasta tukea ja jousta sieltä hartioista

- Muista kevittää varpaalta ja annan jalan olla rentona

- Ole valppaana pyytämään hevosta eteen ennen kuin se siirtyy käyntiin

Jalustimien lyhennys reiällä kesken kaiken ja sitten jatkamaan. Onnistuihan sitten vihdoin muutama ihan mukava pätkä. Lopuksi tein vielä siirtymisiä käynti - ravi -käynti. Sujuvista siirtymistä ei nyt tällä kertaa puhuta, mutta jonkinmoisia sentään saatiin aikaiseksi. (Note to self - kyllä sullakin on ne vatsalihakset jossain, etsi ne!)

Tunnin lopuksi tehtiin pohkeenväistöharjoituksia kentän pitkällä sivuilla. Pohkeenväistössä Papun rauhallinen käynti on kyllä helpottava tekijä ja saatiin ihan kivasti niitä ristiaskeleita sieltä tulemaan. Vapaat ohjat ja jalustimet pois. Loppukäyntien ajan pyörittelin ja nostelin jalkoja. Etsin niitä istuinluita ja yritin avata kireitä lonkankoukistajiani sekä istua suorassa.

Yhteenvetona:

- Rennompi tunti ja fiilis

- Olenpa minä VINO ja miten vaikea sitä on itse havaita

- Vaihtelu virkistää

- Oli kiva kuulla, että Papulla istuin heti alusta asti rennosti ja suorempana

- Taakse karkaava pohje saattaa johtua osaksi satulasta, koska sitä ongelmaa ei Selman kanssa ole

- Papu oli hyvällä fiiliksellä koko ajan

- Oli mukava olla välillä yksärillä

- Ei ollut raippaa laisinkaan, vaikka Papu!

Vanhat vetreät hevoset

Kesytetty lohikäärme

Tänään kävi kaverini hieromassa kaikki kolme hevosta ja voi vitsit, kuinka pollet nauttivat! Aurinko paistoi ja ilma oli tosi kesäinen. Oli mukava päästä höpöttelemään hevosista pitkästä aikaa =)

Papu hierottiin ensimmäisenä ja vaikka taukoa on ollut, niin tilanne oli varsin hyvä. Pientä kireyttä oikealla puolella, joka on ollut koko ajan se Papun ongelmallisempi puoli. Ei kuitenkaan mitään pahoja jumeja missään. Oikeassa lavassa ja pitkissä selkälihaksissa (?) kireyttä. Lantion alueella kaikki oli hyvin (jes!), mutta oikea takanen oli venytellessä jäykkä ja Papu hieman yritti protestoida nyppimällä jalkaa pois. Varsin hyvä tilanne siis, jos vertaa tämän vuoden alun tilanteeseen ja Papukin oli tosi "jees" koko hieronnan ajan. Ei yhtään lohikäärmettä!

Selmalla sama tilanne - oikeastaan kaikki ok, mutta pientä kireyttä. Selmalla kireys oli kuitenkin vasemmalla puolella. Jäin miettimään, että mahtaako mun oma vinouteni aiheuttaa sen? Nyt sitten vaan taivuttelemaan... tai hevoset vaihtoon Fannyn kanssa =D

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä supermummo Höpsy. Kaikista pehmein, sanoi Mia :) Höpsyllä kuitenkin hieman jalkaongelmista johtuvaa jännitystä / kireyttä etupään lihaksissa. Heikon jalan (vej) lapa kireä ja vastapuolella tasapainottavat lihakset myös kireänä. Mummo rentoutui alahuuli lerputtaen ja pääsi hieronnan jälkeen vapaaksi pihalle nurmikkoa "leikkaamaan". Pakko tunnustaa, että unohdin mummelin niittohommiin hetkeksi =D, mutta ei hänellä tuntunut olevan kiire takaisin laitumelle. Oli ilo seurata, kun liike oli tosi vetreää takaisin laitumelle kävellessä.

Jotain jumeja taisi tosiaan aueta, kun töistä lähtiessä soitin kotiin. Tomi nauroi Selman juoksevan laitumelta toiselle ja vauhtia riitti =D =D Selmalla vatsa hieman taas "sekaisin" ja Mia joutui kärsimään sen vesipieruista :O Onneksi ei tullut osumaa ja toivottavasti vatsa taas tasoittuu ajan kanssa. Ovat päivystäneet tuossa heinäpaalilla kai koko viime yön...

Syksy hiipii

Päivän aikana oli pihalle ilmestynyt hamppupaali-lava

Syksy on saapunut ja aika miettiä tulevan talven kuivikeratkaisuja. Aikaisemmin pihatossa käytössä on ollut turve ja olki. Yritin saada niistä aikaiseksi palavaa patjaa, mutta käytännössä päädyimme lisäämään turvekerroksen päälle aina vain lisää ja lisää uutta pahnaa. Patja oli paksu, mutta ei lopultakaan lähtenyt palamaan. Tiedän, että palavan patjan aikaansaamiseksi olisi pitänyt lannat sotkea patjaan, mutta kuitenkin tuli niitä sieltä siivottua. Varsinkin talvella, kun kikkareet jäätyivät kuohkean oljen päälle..

Vaikea tästä on mitään nähdä, mutta äkkiseltään näyttää aivan heinähakkeelta :O

Tänään saapui hamppukaupasta tilaamani lava. Optimistina toivon, että rakennetut muutokset pihattoon saavat aikaan sen, että hevoset eivät enää pidä pihattoa vessanaan. Tarkoitus on perustaa paksu patja erilliseen, väliseinällä erotettuun makuuhalliin hamppukaupan ohjeiden mukaan ja toivoa, että ylläpitokulut muodostuisivat kohtuulliseksi. Hyvin perustettu hamppupatja pitäisi karsinassakin olla siistillä hevosella varsin taloudellinen ratkaisu, joten luulisi toimivan hyvin pihaton makuualueella, jossa hevosten on tarkoitus käydä vain lepäämässä. Kunhan saadaan kuivike kunnolla käyttöön, niin lupaan kertoa kokemuksia ja ajatuksia hampun toimivuudesta kylmäpihatossa.

Lavan päältä löytyi jotain kivaa =)

Kuivikepohditojen lisäksi syksyn tulon huomaa jo laitumella. Uutta kasvua ei paljon enää tule ja olenkin jo jonkin aikaa käynyt tiputtelemassa kuivaheinäkasoja sinne tänne pitkin laidunta. Tänään mies ehti avuksi ja nostettiin kokonainen pyörö tuonne latumen puolelle. Ihan vielä en tahtoisi alkaa sulkea hevosia pihaton lankkutarhaan, joka rajaa alueen paljon pienemmäksi. Kun hevosilla on vapaa pääsy kaikkialle, vaeltavat ne päivän aikana jatkuvasti edestakaisin ja liikuntaa tulee huomaamatta jo siitä mukavasti. Toivottavasti eivät nyt muuta asumaan pelkän paalin viereen. Paalin näkeminen jo aiheutti pienimuotoisen hepulin, joten oli kyllä jo korkea aika kasvattaa lisäheinän määrää kunnolla.

Kaikki kolme sulassa sovussa paalilla. Papukin malttoi syödä ja unohti ruoan vahtimisen...

Illalla maistettiin hamppulavan mukana tulleita kaupantekijäisiä. Hamppusnacksit olivat minun makuuni, mutta lapset eivät niistä oikein pitäneet. Niiden maku muistutti mielestäni siemennäkkärin makua. Suklaa sen sijaan maistui kaikille ja itse pidin paljon tuosta suklaan rouskuvasta rakenteesta.

Snackseja, maitosuklaata ja tummaa suklaata, nam!

Hitaasti, mutta edes hitaasti

Tämä viikko on kyllä ollut kaikkea muuta kuin hidas arjen ja töiden suhteen. Selma, Höpsy ja Papu ovat olleet edelleen laitumella ja aivan lomalla. Emäntä sen sijaan sählännyt siellä sun täällä kaikki päivät. Onneksi oli mitä odottaa - lauantain ratsastustunti!! 

Laidun alkaa olla loppuunkaluttu. Olen antanut viime kevään kuivaheinää, jota vielä löytyy varastosta.

Jännittäjänä pakko heti alkuun todeta, että jo odotin tulevaa tuntia ja ihan oikeasti ilman hermostuneisuutta. Ehkä edellisen tunnin jäljiltä oli olo, että ei enää alemmas voi mennä =P Selkäännousu meni tosi hyvin. Selma odotti kiltisti paikallaan ja minä kokeilin noudattaa samoja ohjeita kuin Fanny sai selkäännousuun: "molemmat jalat jalustimiin ja vasta sitten rauhassa istumaan". Jopa onnistuin siinä =D

Hei, meillä olis tunti!

Aloitettiin tunti/alkuverkka käynnissä kiinnittäen huomiota siihen omaan istuntaan ja rentouteen. Selma tapansa mukaan kohkotti käynnissä ensimmäisen kierroksen, mutta sitten alkoi rentous löytyä, käynti hidastua ja sain jopa asetettua Selmaa paremmin volteilla. Totta puhuakseni - luulen, että alkukohkotus kestää tasan sen ajan, kun oman istuntani ja rentouteni etsiminen kestää. Tuntuu, että oivallus itselleni oli, että mietin halaavani Selmaa jaloillani. Hanuri ja jalat rentoina, mutta kuitenkin pohkeet lähellä. Hetkittäin Selma meni niin hyvin, että en ole ikinä ennen saanut sitä menemään niin rentona ja kuuntelevana. Suvi jopa kommentoi, että tuosta hitaampaa käyntiä ei sitten tarvitse edes yrittää ja se on meille tosi iso kehu! Matelu ei ole ollut sitä meidän ominta alaa. Tuli tosi hyvä mieli <3

Ravinostot sujuivat tällä kertaa jo paremmin. Minä edelleen sekoilen siellä selässä, mutta nostot olivat hallitumpia (yhtä lukuunottamatta) ja kevennyksen rytmi oli helpompi löytää. Yksi laukka-peitsi-ravi-räpellys oli, mutta se oli täysin minusta johtuvaa. Tehtiin nostoja ensin kenttää myötäpäivään kiertäen ja ne menivät melko hyvin, jos ei ratsastajaa oteta huomioon... Suunnanvaihdon jälkeen keskityttiin hetkeksi tekemään käynnissä täsmällisiä pysähdyksiä jokaiselle sivulle. Selma toimi kuin unelma! Kuunteli, pysähtyi hyvin ja malttoi odottaa paikallaan eteenpäin vievää apua. Jatkettiin siitä ravinostoilla ja Suvi pyysi siirtämään sen saman rauhallisen ja rennon valmistelun niihin ravinostoihin, joka oli pysähdyksiä tehdessä onnistunut hyvin. No minä innossani tekemään: oma rentous, puolipidäte ja POHKEITA! Ja niin singahdettiin reippaaseen raviin... Selma parka - mietti varmaan, että ei tarvi HUUTAA! Siinä oli sitten tarjolla kaikki laukasta peitsin kautta raviin. Suvi siinä sitten totesikin, että Selmalle taitaa riittää, että teet kunnon valmistelun ja vain ajattelet sitä ravia. Jatkettiin muutama nosto vielä sillä "ajatuksella" ja ne sujuivat vielä paljon paremmin ja rennommin mitä tunnin aikaisemmat nostot.

Jee! Jippii! Kiva, että varasit meille tunnin - ZzzZzz..

Fanny teki aika paljon samoja harjoituksia Papun kanssa kuin me Selman kanssa, mutta muunneltuna. Ravailua heillä oli pidempiä pätkiä ja keskittyen Fannyn istuntaan, jalkoihin ja siirtymisiin käynti - ravi - käynti. Pysähdyksiä he tekivät takajalkoja laskien ja yrittivät saada ne onnistumaan tasajalkaa.

Ravailujen jälkeen minä ja Selma menimme hetken uran sisäpuolelle ja keskityimme käynnissä hevosen suoruuteen ja asettamiseen kulmissa poissa uralta ns. omalla reitillä. Selma helposti kiemurtelee, kun reitti muuttuu ja saa oikeasti keskittyä koko ajan, että ratsastaisi edes hieman suoraan. Samaan aikaan Fanny ja Papu tekivät laukannostoja sekä ravista että käynnistä. Laukannostot käynnistä onnistuivat vielä toistaiseksi paremmin ja kuuntelin Suvin sanovan sen johtuvan siitä että käynnissä Fanny pääsee vielä toistaiseksi paremmin lähelle hevosta. Eli varmasti sitten istuntatreeniä ravissa luvassa lisää ;)

Tunnin lopuksi antoi Suvi tehtäväksi väistöt. Lähdettiin kentän lyhyeltä sivulta kohti pitkää sivua oikoen kulma niin, että oltiin jo oikeassa "kulmassa" aloittamaan väistö. Mulla ja Selmalla oli palikat aivan hukassa. Selmalla ei väistöjä ole tehty kuin muutamia kertoja hieman harjoiteltu. Yhden askeleen taisin saada tulemaan ja sen jälkeen Selma teki tenän. Siis ihan totaalisen stopin. Seisoi vaan ja pässitti, korvat heiluivat kuin propelli. Yritin eteen, yritin taakse. Ei mitään - lopulta tiukka käännös, että sain sen liikkeelle. Voltti ja takaisin uralle... ja taas jumitusta, mutta sain eteen. Kierrokset eivät nousseet, ihme kyllä, joten uralla eteenpäin ja seuraavalle pitkälle sivulle. Oikea asetus - ja hevonen kaahaa (minä keskityin ja jännityin liikaa). No, pääasia että kuljettiin eteenpäin kohti ensimmäistä yrityskohtaa. Uusi yritys ja taas JUMI. Peruutuksia, painonsiirtoja ja ei vaan eteen millään. Lopulta raippa käteen, niin jalat löytyi =D Hevoseen edes koskematta.

Mä en Selmalla ratsastaessa yleensä käytä raippaa, koska reaktiota yleensä riittää hyvin ilmankin. Vastaava jumitusongelma meillä oli viime syksynä ja silloin päättelin sen johtuvan omasta jännityksestä. Selma vaan seisoi nökötti ja kieltäytyi kuskaamasta mua minnekään. Jätin nyt kokeeksi alaturparemmin pois, sillä pään levottomuus ja suupielien hinkkaaminen kesken ratsatuksen vaivaa edelleen hetkittäin. Yleensä en edes alaturparemmiä käytä, mutta Selmalla se oli kokeilussa juurikin näiden pää- ja kuolainongelmien vuoksi. Turparemmin laitoin löysälle (2 sormea turvan päälle). Pää oli tälläkin kerralla levoton hetkittäin - kutina tai ötökät todennäköisesti syynä. Olen aiemmin syyttänyt omaa epätasaista ohjastuntumaani, mutta Suvi nyt seurasi myös ja sanoi, että syy on kyllä jossain muualla. Saatan kokeilla vielä vaihtaa kumitutit johonkin toiseen materiaaliin tai jättää ne kokonaan pois, sillä Selman suu on niin kuiva, että kumikuolainta kokeillessa tuli välittömästi suupieliin haavaumia. Ehkä ne tutit sitten kutittaa suupieliä ja poskia.  

Väsähtänyt ja hikinen Selma. Tunnin vauhti ei päätä huimannut, mutta ajatustyö kai pistää myös hikoilluttamaan.

Mua harmittaa tosi paljon, että itse tunnilta ei ole taaskaan yhtään kuvaa. Kiireinen aika, niin en kehtaa miestäkään pyytää kuvaamaan, kun melkein on jo morkkis omasta ratsailla "lorvimisesta".

Virransäästötila

Torstaina illalla oli odotettu tunti. Hieman jo alkuviikolla pelkäsin, että miten käy mun tunnille menon, kun sairastuin flunssaan ja kuumemittari keikkui 38 paremmalla puolella. Jättimukeja inkivääriteetä hunajalla ja C-vitamiinin yliannostus oli parin päivän ruokapäiväkirja ja mä olin ihan tarpeeksi kunnossa torstaiksi. Jes! Laitettiin nyt hevoset valmiiksi etukäteen ja oltiinkin kentällä, kun Suvi tuli. Meinasi kyllä tulla kiire, mutta onneksi kaikki sujui ihan hyvin ja oltiin ajoissa :)

Suunnatonta intoa ja riemua alkavasta tunnista? =D

Minä ja mun liian vilkas mielikuvitusmaailmani aiheutti alkuun ongelmia. Ehdin jo ennen kentälle menoa miettimään kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, että kuivuri on nyt päällä. Tiesin, että Papu ei hötkyile juuri mistään ja yleensä ei Selmakaan. Mutta nyt on vuoden tauon jälkeen taas uusi asia tuo humina...
Blaa, blaa - oikeasti olen hölmö ja tiedän sen.

Selkäännousu tapahtui rennoissa merkeissä ja tällä kertaa Selma pysyi hyvin paikallaan. Asiaa on opeteltu kyllä, mutta viikko sitten olin itse jännittyneempi, joten Selma ei tahtonut seistä rauhassa ollenkaan ja kiiruhti liikkeelle heti. Nyt meni hyvin. Asia, josta olen iloinen (pienistäkin pitää muistaa olla!). No Selmahan tiesi jo varmasti mitä mä olin miettinyt ja kuivurin päädyssä kiersimme useamman kerran saman kohdan uudelleen. Säpsimistä ja pientä sivuloikkaa tuli aina samassa kohdassa. Tämä tapahtui siis aivan ensimmäisellä kierrosella, kun lähdimme ratsastamaan uraa pitkin molemmat Fannyn kanssa.

Minä lähdin edellä uralle ja Fanny seurasi Papulla perässä. Akseli malttoi ottaa muutaman kuvan noin 2 ensimmäisen minuutin aikana tunnin alusta, joten kuvatulvaa ei ole tälläkään kertaa luvassa. Vasemmassa kuvassa näkyy kulmaa oikova selma ja oikealla pää pystyssä jännittyneenä kipittävä selma. Nämä kuvattu aivan peräkkäin ja olen palaamassa takaisin kulmaan, jonka ratsastaminen ei ensiyrittämällä onnistunut. Kauniilta ei meidän meno näytä, mutta olen iloinen, että sain kuitenkin aika nopeasti Selman rentoutumaan ja oma fiilis oli koko ajan ihan hyvä, vaikka jokunen pomppukin tuli tuossa nurkassa.

Mä en halua taas takaisin sinne kulmaan!

Sitten se itse tunti! Meidän ensimmäinen tehtävä oli mennä käynnissä uraa pitkin ja tehdä molemmille lyhyille sivuille suuret pääty-ympyrät. Kulmien ratsastukseen piti myös kiinnittää huomiota. Samoin hevosen asettamiseen ympyrällä. Selman kanssa tehtävä alkoi sujua yllättävän helposti. Siis rauhoittumisen näkökulmasta - mun ratsastuksessa nyt on parantamisen varaa vaikka kuinka, mutta ainakin löysin hetkittäin rennon, murisevan (selman oma bravuuri) ja pärskivän hevosen. Taas ne pienet ilon asiat! ;)
Fanny herätteli jälleen jo tässä vaiheessa ravinostoilla Papua, jonka käynti muistutti välillä unissakävelyä. Selman käynti on reipasta ja pysyi hyvänä koko ajan, vaikka hevonen rentoutuikin huomattavasti alun jälkeen. Reippaasti se olisi tahtonut myös ravailla Papun perään, mutta kuunteli kuitenkin hyvin pidätteet.

Aina vaan sitä samaa kulmaa!!

Käynnin jälkeen jatkui sama tehtävä ravissa. Fanny jatkoi suoraan tehtävää ja sai neuvoksi vain katsoa reittiään niin, että tarvittaessa vaihtaa paikkaa, jos Selman takamus alkaa olla liian lähellä... Minä sain kehoituksen tehdä ravinostoja ja palata käyntiin välillä. Mulla oli aluksi vaikeuksia saada nostot sujumaan hyvin. Nosto kyllä tapahtui, mutta kevennyksen rytmin löytäminen oli aluksi tosi vaikeaa. Selma peitsasi, rikkoi laukalle ja kaikkea sitä mikä aiemmin on ollut ongelmana. Kesti hetken ennen kuin Suvin neuvoilla  ja sinnikkäästi keventämällä (oli askellaji sitten tunnistettava tai joku aivan oma) sain hevosen kunnon raviin ja päästiin tekemään tehtävää paremmin. Siinä ravatessa viimeisiä ympyröitä, huomasin että rehuauto ajaa kohti meidän pihaa.

Pikainen mietintä, että pysytäänkö selässä ja kävellään niin, että hevoset näkevät kentän reunaa ajavan kuorma-auton vai jalkaudutaanko heti. Päätettiin pysyä selässä ja katsoa mitä tapahtuu. Auto kuitenkin jäikin pihalle parkkiin ja epäilin, että ajattelevainen kuski ei uskalla lähteä ohittamaan meitä. Tultiin alas ja lähdettiin taluuttamaan hevosia kentän laitaa. Samalla heiluttelin kuskille, että ajaa vain eteenpäin ja purkupiste on kuivurilla kentän päädyssä. Siinä sitten käveltiin rekan vieressä (aita välissä), rekan perässä ja ihmeteltiin kentän päädyssä, kun kuski laittoi rehun puhaltumaan ulos autosta (pitää ihan "mukavasti" ääntä).  Ja hevosten reaktio oli? "Näää.... mitä sitten tehtäis, joko lopetettiin - voiko vaikka syödä?!"

Selkään siis takaisin, mutta metelin vuoksi jatkettiin ratsastusta kentän toisessa päässä, jossa Suvin oli helpompi saada äänensä kuuluviin. Uudeksi tehtäväksi saimme kentänpuolikkaalla tehdä pysähdykset jokaisen sivun keskelle. Jälleen kulmien ratsastus ja valmisteltu pysähdys... Tai olisi pitänyt tulla. Selma viis veisasi mun olemattomista vatsalihaksista, puolipidätteistä ja pidätteistä. Pysähdykset tulivat minne sattuu...kulmat sentään sujuivat hyvin. Lopulta puuskahdin turhautuneena, että: "Selitäpä mulle sun omin sanoin mitä tarkoittaa puolipidäte ja teenkö mä edelleen kaiken väärin vai miksi tämä ei nyt yhtään kuuntele!".

Siinä sitten pohdittiin yhdessä. Ensimmäinen puolipidätteen ohje on kai ollut, että puolipidäte on noin puolet pidätteestä. Sen jälkeen olen "ryhdistellyt ryhtiäni" ja yleensä se on Selmalla riittänyt niin, että parin kokeilun jälkeen pysähdykset tulevat jo puolipidätteestä ennen varsinaista pidätettä. Tällä kerralla jostain syystä en onnistunut, vaikka vein kyllä pysähdyksen loppuun asti jokaisella kerralla. Ehkäpä se vieressä huutava kuorma-auto sitten vaikutti kuitenkin ajatuksiini, istuntaani ja sitä kautta hevoseen. Siinä puhuessamme tajusin samalla, että minä ratsastan tosi vähän jalalla. Sain hieman erilaisen neuvon ja pohdittavaa sekä harjoiteltavaakin puolipidätteen suhteen: "puolipidätteen jälkeen pitää heti tulla se pieni eteenpäin ajava apu eli käytä pohkeita lähellä, niin aktivoit silloin sen takapäätä". Näitä miettiessä ja sisäistäessä olin pysähtynyt Selmalla paikalleen - kuuntelemaan. Yhtäkkiä retkahdin vinoon selässä, kun Selma päätti ottaa huilia. Takajalka kevitykseen, puolen perää roikkumaan ja muija selässä vinoon. "Ollaan offline - virransäästötilassa nyt", nauroin Suville. Jospa itsekin oppisi hieman samaa - aivot narikkaan ja keskittyminen hevoseen ja tilanteeseen. Ohjeeksi saatiin kyllä heti, että nyt jatkamaan tehtävää siitä =D

Lisähuomautuksena nyt tähän väliin, että mun termit on välillä niin sekaisin, että saatan kirjoittaa aivan puutaheinää - siitä saa todella mielellään laittaa rakentavaa palautetta mulle! Kirjoitan näitä lähinnä itselleni muistiin ja samalla kirjoittaessani saan asioita järjesteltyä mielessäni. Ja, jos joskus vaikka saan jotain onnistumaan, niin voin sen sitten täältä lukea ja kerrata sitten kun ei yksin ratsastellessa sujukaan.

Viimeisenä tehtävänä ja samalla loppukäynteinä oli takajalkojen liikkeen laskemista (vasen - oikea, vasen - oikea) ja rytmin etsimistä itse. Ihan ei kerrasta sujunut, kun olin aina myöhässä. Lopulta klikkasi ja sain päähäni mielikuvan pallon heittämisestä lonkkaluulta toiselle =D ja rytmin laskeminen Suville ääneen meni vihdoin oikein.

EVVK-hevonen joutui harmikseen töihin

Yhteenvetona totean, että mä itse olin paljon rennompi mitä viimeksi. Selma myös hetkittäin meni tosi kivasti ja rentona. Ravi oli aluksi surkeampaa räpellystä kuin viimeksi, mutta alkoi sekin sentään sujua. Mun ulko-ohja kaipaa edelleen tasapainotusta ja mun pitää herätellä mun jalat, että ne ei vaan matkusta mukana.
Positiivista: rauhallinen selkäännousu, hetkittäin tosi kiva ja rento meno. Negatiivista: luulin, että osasin sentään edes hevosen pysäyttää, mutta näköjään en - edes sitä. Jatkossa: no ei tästä ole suunta kuin ylöspäin, todellakin lisää ratsastustunteja!