Virransäästötila

Torstaina illalla oli odotettu tunti. Hieman jo alkuviikolla pelkäsin, että miten käy mun tunnille menon, kun sairastuin flunssaan ja kuumemittari keikkui 38 paremmalla puolella. Jättimukeja inkivääriteetä hunajalla ja C-vitamiinin yliannostus oli parin päivän ruokapäiväkirja ja mä olin ihan tarpeeksi kunnossa torstaiksi. Jes! Laitettiin nyt hevoset valmiiksi etukäteen ja oltiinkin kentällä, kun Suvi tuli. Meinasi kyllä tulla kiire, mutta onneksi kaikki sujui ihan hyvin ja oltiin ajoissa :)

Suunnatonta intoa ja riemua alkavasta tunnista? =D

Minä ja mun liian vilkas mielikuvitusmaailmani aiheutti alkuun ongelmia. Ehdin jo ennen kentälle menoa miettimään kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, että kuivuri on nyt päällä. Tiesin, että Papu ei hötkyile juuri mistään ja yleensä ei Selmakaan. Mutta nyt on vuoden tauon jälkeen taas uusi asia tuo humina...
Blaa, blaa - oikeasti olen hölmö ja tiedän sen.

Selkäännousu tapahtui rennoissa merkeissä ja tällä kertaa Selma pysyi hyvin paikallaan. Asiaa on opeteltu kyllä, mutta viikko sitten olin itse jännittyneempi, joten Selma ei tahtonut seistä rauhassa ollenkaan ja kiiruhti liikkeelle heti. Nyt meni hyvin. Asia, josta olen iloinen (pienistäkin pitää muistaa olla!). No Selmahan tiesi jo varmasti mitä mä olin miettinyt ja kuivurin päädyssä kiersimme useamman kerran saman kohdan uudelleen. Säpsimistä ja pientä sivuloikkaa tuli aina samassa kohdassa. Tämä tapahtui siis aivan ensimmäisellä kierrosella, kun lähdimme ratsastamaan uraa pitkin molemmat Fannyn kanssa.

Minä lähdin edellä uralle ja Fanny seurasi Papulla perässä. Akseli malttoi ottaa muutaman kuvan noin 2 ensimmäisen minuutin aikana tunnin alusta, joten kuvatulvaa ei ole tälläkään kertaa luvassa. Vasemmassa kuvassa näkyy kulmaa oikova selma ja oikealla pää pystyssä jännittyneenä kipittävä selma. Nämä kuvattu aivan peräkkäin ja olen palaamassa takaisin kulmaan, jonka ratsastaminen ei ensiyrittämällä onnistunut. Kauniilta ei meidän meno näytä, mutta olen iloinen, että sain kuitenkin aika nopeasti Selman rentoutumaan ja oma fiilis oli koko ajan ihan hyvä, vaikka jokunen pomppukin tuli tuossa nurkassa.

Mä en halua taas takaisin sinne kulmaan!

Sitten se itse tunti! Meidän ensimmäinen tehtävä oli mennä käynnissä uraa pitkin ja tehdä molemmille lyhyille sivuille suuret pääty-ympyrät. Kulmien ratsastukseen piti myös kiinnittää huomiota. Samoin hevosen asettamiseen ympyrällä. Selman kanssa tehtävä alkoi sujua yllättävän helposti. Siis rauhoittumisen näkökulmasta - mun ratsastuksessa nyt on parantamisen varaa vaikka kuinka, mutta ainakin löysin hetkittäin rennon, murisevan (selman oma bravuuri) ja pärskivän hevosen. Taas ne pienet ilon asiat! ;)
Fanny herätteli jälleen jo tässä vaiheessa ravinostoilla Papua, jonka käynti muistutti välillä unissakävelyä. Selman käynti on reipasta ja pysyi hyvänä koko ajan, vaikka hevonen rentoutuikin huomattavasti alun jälkeen. Reippaasti se olisi tahtonut myös ravailla Papun perään, mutta kuunteli kuitenkin hyvin pidätteet.

Aina vaan sitä samaa kulmaa!!

Käynnin jälkeen jatkui sama tehtävä ravissa. Fanny jatkoi suoraan tehtävää ja sai neuvoksi vain katsoa reittiään niin, että tarvittaessa vaihtaa paikkaa, jos Selman takamus alkaa olla liian lähellä... Minä sain kehoituksen tehdä ravinostoja ja palata käyntiin välillä. Mulla oli aluksi vaikeuksia saada nostot sujumaan hyvin. Nosto kyllä tapahtui, mutta kevennyksen rytmin löytäminen oli aluksi tosi vaikeaa. Selma peitsasi, rikkoi laukalle ja kaikkea sitä mikä aiemmin on ollut ongelmana. Kesti hetken ennen kuin Suvin neuvoilla  ja sinnikkäästi keventämällä (oli askellaji sitten tunnistettava tai joku aivan oma) sain hevosen kunnon raviin ja päästiin tekemään tehtävää paremmin. Siinä ravatessa viimeisiä ympyröitä, huomasin että rehuauto ajaa kohti meidän pihaa.

Pikainen mietintä, että pysytäänkö selässä ja kävellään niin, että hevoset näkevät kentän reunaa ajavan kuorma-auton vai jalkaudutaanko heti. Päätettiin pysyä selässä ja katsoa mitä tapahtuu. Auto kuitenkin jäikin pihalle parkkiin ja epäilin, että ajattelevainen kuski ei uskalla lähteä ohittamaan meitä. Tultiin alas ja lähdettiin taluuttamaan hevosia kentän laitaa. Samalla heiluttelin kuskille, että ajaa vain eteenpäin ja purkupiste on kuivurilla kentän päädyssä. Siinä sitten käveltiin rekan vieressä (aita välissä), rekan perässä ja ihmeteltiin kentän päädyssä, kun kuski laittoi rehun puhaltumaan ulos autosta (pitää ihan "mukavasti" ääntä).  Ja hevosten reaktio oli? "Näää.... mitä sitten tehtäis, joko lopetettiin - voiko vaikka syödä?!"

Selkään siis takaisin, mutta metelin vuoksi jatkettiin ratsastusta kentän toisessa päässä, jossa Suvin oli helpompi saada äänensä kuuluviin. Uudeksi tehtäväksi saimme kentänpuolikkaalla tehdä pysähdykset jokaisen sivun keskelle. Jälleen kulmien ratsastus ja valmisteltu pysähdys... Tai olisi pitänyt tulla. Selma viis veisasi mun olemattomista vatsalihaksista, puolipidätteistä ja pidätteistä. Pysähdykset tulivat minne sattuu...kulmat sentään sujuivat hyvin. Lopulta puuskahdin turhautuneena, että: "Selitäpä mulle sun omin sanoin mitä tarkoittaa puolipidäte ja teenkö mä edelleen kaiken väärin vai miksi tämä ei nyt yhtään kuuntele!".

Siinä sitten pohdittiin yhdessä. Ensimmäinen puolipidätteen ohje on kai ollut, että puolipidäte on noin puolet pidätteestä. Sen jälkeen olen "ryhdistellyt ryhtiäni" ja yleensä se on Selmalla riittänyt niin, että parin kokeilun jälkeen pysähdykset tulevat jo puolipidätteestä ennen varsinaista pidätettä. Tällä kerralla jostain syystä en onnistunut, vaikka vein kyllä pysähdyksen loppuun asti jokaisella kerralla. Ehkäpä se vieressä huutava kuorma-auto sitten vaikutti kuitenkin ajatuksiini, istuntaani ja sitä kautta hevoseen. Siinä puhuessamme tajusin samalla, että minä ratsastan tosi vähän jalalla. Sain hieman erilaisen neuvon ja pohdittavaa sekä harjoiteltavaakin puolipidätteen suhteen: "puolipidätteen jälkeen pitää heti tulla se pieni eteenpäin ajava apu eli käytä pohkeita lähellä, niin aktivoit silloin sen takapäätä". Näitä miettiessä ja sisäistäessä olin pysähtynyt Selmalla paikalleen - kuuntelemaan. Yhtäkkiä retkahdin vinoon selässä, kun Selma päätti ottaa huilia. Takajalka kevitykseen, puolen perää roikkumaan ja muija selässä vinoon. "Ollaan offline - virransäästötilassa nyt", nauroin Suville. Jospa itsekin oppisi hieman samaa - aivot narikkaan ja keskittyminen hevoseen ja tilanteeseen. Ohjeeksi saatiin kyllä heti, että nyt jatkamaan tehtävää siitä =D

Lisähuomautuksena nyt tähän väliin, että mun termit on välillä niin sekaisin, että saatan kirjoittaa aivan puutaheinää - siitä saa todella mielellään laittaa rakentavaa palautetta mulle! Kirjoitan näitä lähinnä itselleni muistiin ja samalla kirjoittaessani saan asioita järjesteltyä mielessäni. Ja, jos joskus vaikka saan jotain onnistumaan, niin voin sen sitten täältä lukea ja kerrata sitten kun ei yksin ratsastellessa sujukaan.

Viimeisenä tehtävänä ja samalla loppukäynteinä oli takajalkojen liikkeen laskemista (vasen - oikea, vasen - oikea) ja rytmin etsimistä itse. Ihan ei kerrasta sujunut, kun olin aina myöhässä. Lopulta klikkasi ja sain päähäni mielikuvan pallon heittämisestä lonkkaluulta toiselle =D ja rytmin laskeminen Suville ääneen meni vihdoin oikein.

EVVK-hevonen joutui harmikseen töihin

Yhteenvetona totean, että mä itse olin paljon rennompi mitä viimeksi. Selma myös hetkittäin meni tosi kivasti ja rentona. Ravi oli aluksi surkeampaa räpellystä kuin viimeksi, mutta alkoi sekin sentään sujua. Mun ulko-ohja kaipaa edelleen tasapainotusta ja mun pitää herätellä mun jalat, että ne ei vaan matkusta mukana.
Positiivista: rauhallinen selkäännousu, hetkittäin tosi kiva ja rento meno. Negatiivista: luulin, että osasin sentään edes hevosen pysäyttää, mutta näköjään en - edes sitä. Jatkossa: no ei tästä ole suunta kuin ylöspäin, todellakin lisää ratsastustunteja!