Kevät ja asetetut tavoitteet mielessä

Höpsy, the grand old lady 💖 Niin Rakas!

Maaliskuu toi mukanaan muutoksen tuulia. Toivottavasti se jatkossa näkyy myös täällä blogin puolella 👍😁 Kevätfiilis on herännyt ja tuleva kesä siintää jo mielessä. Muutamia tavoitteita tuli asetettua tälle vuodelle hevosharrastuksen suhteen ja odotan nyt kauhulla innolla, että pääsen niitä toteuttamaan. 

Mitäs me mammat... 👵

Ensimmäinen tavoite on maastoilupelon voittaminen. Siis Selman kanssa. Hevosenomistajuuden alkumetreillä tein ehkä kaikki virheet, joita voi tehdä. Suoraan virheiden oppikirjasta. Näistä muistona edelleen jännitys Selman ratsastuksessa - ei niinkään muiden hevosten kanssa. Minulle tämä ei siis ole ihan itsestäänselvä asia kohdattavaksi, mutta työstän tämän asian nyt pois päiväjärjestyksestä - omalla tavallani ja omaan tahtiini. Vuonna 2017👈😇

Nämä pitää saada käyttöön

Toinen tavoite on pomppia pieniä esteitä Selman kanssa tämän vielä vuoden aikana. Pienillä esteillä tarkoitan niitä maahan kaivettuja 😉 Vaatii harjoitusta paljon minulta, mutta myös Selmalta. Tarvitaan molemmat enemmän tasapainoa ja lihaskuntoa. Edetään hitaasti ja niin, että hommasta tulisi molemmille mukavaa. Hullu tavoite jännittäjä-tädille... Jostain juuri luin, että tavoitteet jotka eivät pelota,ovat liian pieniä.

Susanna pomppi ihan pieniä Selman kanssa viime kesänä - haluan oppia!

 Näillä siis mennään! 😅😄

 

Huhhei ja Joulu meni

Joulusta selvitty ja arki alkaakin koputella jo mielessä. Olen ollut koko joulun töissä, joten varsinaisesta lomailusta ei ole ollut kyse, mutta päivät ovat kuluneet sukuloidessa. Pyhien jälkeen saatiin yllärinä tiistaina Anniina meille pitämään tuntia. Niin kivaa!!

Selman uusi satula saapui vähän ennen joulua, mutta ikäväkseni sain todeta, että kaari olikin yhtä kokoa liian kapea Selmalle. Onneksi joulunpyhinä sain ostettua käytettynä sopivan kaaren ja se saapui eilen. Trekker sai uuden hyvän kodin myös pari viikko sitten, joten me olemme olleet satulattomia tässä pienen hetken. Menin tunnin siis vielä siskon Mustangilla, kun se onneksi vielä oli meillä ;)

Melko vakava alkukäyntejä tallustava täti

Selma vaikutti aluksi olevan lähestulkoon lentoon lähdössä, mutta aika nopsaan löytyi rauha ja keskittymiskyky. Tehtiin tehtävää keskiympyrällä. Jokaisella lyhyellä sivulla tehtiin voltit ulospäin ja tehtävänä oli asettaa hevosta ja lyhentää käyntiä voltilla ja mennä keskiympyrän osuuden reippaampaa tahtia. Ensimmäistä kertaa ikinä, sain kehoituksen reippaampaan käyntiin selman kanssa =D Kantapääni karkasivat myös helposti liian alas ja niitä yritin muistaa "kannatella". Suunnanvaihtojen jälkeen tehtiin (tai yritettiin tehdä) voltilla kääntymiset epäsuorilla. Selman kanssa vielä hieman hakemista tässä asiassa, mutta pääasia, että tamma ei kohkottanut tilanteesta ulos pää pilvissä vaan mielestäni ihan yritti tehdä. Oma kroppa oli pahasti hakusessa, mutta ehkäpä se tästä taas pikkuhiljaa alkaa sujua.

Lopputunnista tehtiin ravinostoja keskiympyrällä. Aluksi ihan muutaman askeleen verran. Sitten pikkuhiljaa pidempää pätkää. Selma yllätti positiivisesti ja ravasi. Ihan oikeasti ravasi - ei mitään peitsiin rikkomista heti mun pienimmästäkin heilahduksesta. Ja kaiken lisäksi ihan rauhallista ravia. Aluksi tahtoi reitti mennä miten sattuu, mutta lopulta ravattiin muutamia ympyröitä ihan suht mukavasti (ainakin, kun vertaa aiempaan). Loppukäynnit piti mennä ilman jalkkareita, mutta selma tuntui olevan aika tohkeissaan ravailuista, niin katsoin paremmaksi pitää jalkkarit jalassa. Lopuksi vielä taluteltiin hevosia hetki kentällä.

Meidän kenttä oli pitkästä aikaa aika mukavassa kunnossa. Se oli pitkään aivan jäinen ja ennen hevosten hokkikengitystä, ei kentälle ollut kertakaikkiaan asiaa. Nytkin se oli itselle hieman liukas, kun lumi satoi jään päälle, mutta onneksi hevosilla jalat pitivät ihan hyvin.

Papun asioista sen verran, että se oli jälleen tosi hapan ja kiukkuisen oloinen selkään noustessa. Jumitti alkuun myös ratsastaessa ja Fanny peruutteli pitkän tovin sen kanssa, kun eteenpäin meno ei tahtonut yhtään onnistua. Lopputunnista Papu liikkui kuitenkin aivan hyvin ja mielellään. Ratsastuksen jälkeen Fanny hieroi sitä ja laittoi arnicaa selkään ennen loimittamista. Aloitettiin nyt Papulle psyllium-kuuri, jos vaikka ongelma vähenisi sitä kautta.

Omnomnom... hiven greenlinea mauksi, pellavaa ja psylliumia. Kelpasi!

Hevoseni on tynnyri tikkujaloilla

Ei säkää, mutta vatsaa kyllä löytyy!

Satularumba-epätoivo... Kun Selma aikanaan tuli meille, mukana oli synteettinen CH:n yleissatula. Oltuaan kaksi viikkoa laitumella, oli satula kuin liian pieni lippalakki päässä =D Ja mulla edessä ensimmäinen avuttomuuden ja epätoivon tila satuloiden sopivuuden parissa. Hankin tutulta vanhan hyväkuntoisen Wintecin yleissatulan, koska ajattelin vaihdettavan etukaaren pelastavan minut monelta päänsäryltä. Kuinka väärässä olinkaan!

Wintec ei kauaa ollut käytössä, kun totesin sen kapeammalla kaarella puristavan liikaa lavoilta ja isommalla kaarella se niiasi edestä alas ja puristi jälleen. Lisäksi se valui vasemmalle aivan koko ajan. Seuraavaksi meille muutti Trekkerin Master koulusatula. Ihan vaan, koska kuvittelin sen sopivan lähes kaikille. Samoihin aikoihin Höpsy oli muuttamassa meille eläkepäiville ja koska sillä oli käytetty myös Trekkeriä edellisessä kodissaan - oli päätös valmis. Kakkossatulaksi hankin rungottoman Barefootin Cheyennen. Vanhan mallin, joka oli vielä nahkaa eikä synteettinen. Sellaista oli myös Höpsyllä käytetty aikaisemmin. Tällä yhdistelmällä mentiin pitkään. Selmalla Trekker tuppasi kierimään sivulle helposti, mutta ajattelin sen johtuvan vain tädin huonosta tasapainosta ja "ponin" pulleasta olomuodosta. Hankin Barnsbyn grippadin ja muotoillun satulavyön. Ne auttoivat ongelmaan melko hyvin, mutta eivät kokonaan.

Keväällä, kun Susanna kävi ratsuttamassa Selmaa, ongelmaksi muodostui satulan valuminen eteen. Hankin häntäremmin ja se tasapainotti satulaa todella paljon. Papun selkäongelmien ja satulansovituksen aikaan otin myös Selman puheeksi satulansovittajalle. Häneltä ei kuitenkaan tuolloin löytynyt mitään sopivaa varastosta ja katsottuaan trekkerin, totesi sen olevan ihan hyvä Selman selkään. Selma ei ollut koskaan jumissa tai protestoinut mitenkään, mutta satula valui helposti edelleen vasemmalle. Syytin omaa vinouttani - ja sehän se suurin syy tietenkin on. Nyt kuitenkin kyllästyin tilanteeseen, kun samaa valumis-ongelmaa on muillakin ratsastajilla. On se nyt kumma, jos yhdelle tynnyrille ei löydy mitään mikä pysyisi paikallaan!

Tuumasta toimeen! Siskon varastosta hain lainaan vanhan Mustangin estepenkin. Selma liikkui sillä hyvin ja aloin jo itsekin tottumaan istumaan siinä koulupenkin jälkeen. Se pysyi paikallaan selässä hyvin ja vaikutti muutenkin ihan kivalta. Ajattelin, että ostan sen itselle, toppautan uusiksi ja korjautan muutamat rikkoutuneet tikkaukset. Pyysin sovittajan katsomaan sen selässä ja hakemaan toppaukseen. No eihän se sitten käynyt alkuunkaan... Tai kävi - muuten hyvä, mutta liian kapea. Sain vinkiksi etsiä kokoa suurempaa Mustangia tai Sydneytä. Kokeilimme kokoa isompaa ja se valui lavoille välittömästi... :/

Kokeilin ystävältä Supremen yleissatulaa (liian kapea), Masterin yleissatulaa (liian kapea), Hubertuksen koulusatulaa (niiaa eteen ja liian kaareva) ja Stübbenin koulusatulaa (niiaa eteen). Iso kiitos Elina, kun sain kokeilla näitä <3 Satulansovittajakin sitten laittoi viestiä, että olisi pari sopivaa ehdokasta. No niistä Sydneyn koulusatula ei oikein istunut selkään... eikä oikein se hieno Albionin yleissatulakaan (joka oli paaaaaaaljon yli budjetinkin).

Toiselta ystävältäni sain sovitusapua ja kokeiluun Wintecin kaksi erilaista koulusatulaa CAIR-toppauksilla. Pro koulusatula oli... ihan ok, mutta ehkä vähän liian suora. Isabell Werth oli parempi ja sitä kokeiltiin myös juoksuttaen sekä ratsain. Juoksuttaessa satula valui vähän eteen, mutta siitä ongelmasta tuskin pääsee eroon ennen kuin hevonen laihtuu... Juoksutuksen jälkeen satula uudestaan paikalleen ja Anniina selkään. Ihme ja kumma, mutta penkki oli paikallaan pienen kokeilun jälkeen. Kiitos Noora ja Anniina!

Otinpa nyt sitten riskin ja päätin jatkaa kokeiluja ominpäin. Bongasin facebookista käytetyn ja hyväkuntoisen Isabellin sopivalla kaarella ja ostin sen. Nyt sitten keskityn toivomaan, että Trekker löytäisi uuden kodin ja, että Isabell menisi Selmalla pienillä fiksauksilla, kunnes saisin sen hoikempaan kuntoon. Hieroja tänään totesi, että Selman selkä on ensimmäistä kertaa ikinä vähän jumissa... On tämä melkoista... Mutta jotain positiivista - eilen hokkikengässä näytti Selman liike tosi hyvältä! Se päätös taisi ainakin olla oikea =)

Kenkäfriikki - eihän kenkiä voi koskaan olla liikaa?

Mä olin nuorempana aivan kenkäfriikki. Saatoin lähteä ulkomaille lähes tyhjän matkalaukun kanssa ja kotiutua laukussa 7 paria uusia kenkiä =D Noh, mitä tapahtui? Täti vanhenee, perustaa perheen, hurahtaa hevosiin... Nyt on ihan se ja sama millä kengillä itse hiihdän ja hevosetkin olleet kengättä jo pitkään. Mutta nyt - nyt tuli olo jälleen, että kenkiin pitää investoida. Kuvissa näette uudet mageet popot <3

Eikö ole upeat!? Selma, vej ja uusi hokkikenkä kokoa 1 

Ja vielä:

Vtj ja Selma

Että mitä tähän nyt voisi sanoa? Kyllä nyt kelpaa taas itse hiihtää kaverilta saaduissa käytetyissä Lidlin toppalenkkareissa ;) :D Pääasia, että hevosten kenkäasiat on nyt kondiksessa ja enää ei tekeminen ole niin paljoa kiinni pohjista. Me happy <3

Mukavaa viikonloppua kaikille! Meillä keskitytään jou... eiku hevosiin! Huomenna sovitellaan satuloita ja sunnuntaina hierotaan. Pysykää kuulolla ;)

Minne se syysloma vol 2 jäi?

Et ymmärrä edes hävetä?!

 No niinpä! Kyllä me ratsastettiin se toinenkin ratsastustunti sillä viikolla ja heti seuraavana päivänä. Arvatkaa kuinka hyvin muistan enää. Tärkein asia, joka siitä tunnista jäi mieleen oli se, että miten hirveän vaikeaa mulle on reagoida tarpeeksi nopeasti, että osaan kiittää Selmaa oikeaan aikaan. Tarkoitus oli heti Selman myödätessä ja rauhoittuessa, löysätä sisäohjaa ja nopeasti rapsuttaa hieman kaulalta samalla. Muista tehtävistä en muista juurikaan mitään. Hyvä fiilis kuitenkin tunnista jäi =)

Meidän opettajamme jäi äitiyslomalle myöhemmin syksyllä ja onneksi säät olivat suotuisat ihan viimeisiin tunteihin asti. Kenttä pysyi hyvänä ja sää oli useimmiten ihan kiva. Pari viimeistä tuntia ratsastin lainasatulalla, koska Trekker pyörii selässä ja aiheutti inhottavan tasapainottoman olon. Siskolta lainattu mustangin penkki vaikutti kaikinpuolin hyvältä. Selma liikkui sen kanssa mukavan rentona ja satula pysyi paikallaan hyvin ilman liukuesteitä ja häntäremmejä. Olin innoissani!

Mustang ekaa kertaa kokeilussa. Oma kroppa ei toiminut aluksi yhtään ja istuin satulassa aivan omituisesti. Lopputunnista onneksi alkoi helpottaa =D

Päätin sitten ostaa mustangin penkin omaksi sekä toppauttaa sen uusiksi. Satulakorjaamon Sanna poikkesi sovittamaan satulan, että saataisiin toppaus tehtyä juuri selmalle sopivaksi... No, niinhän siinä sitten kävi, että satula onkin kuulema hieman liian kapea :/

Seuraavaksi minä sain sattumalta neljä myyntisatulaa kokeiltavaksi selmalla. Neljästä kaksi asettui liikaa painopiste takakaarelle. Kaksi muuta asettuivat selkään paremmin, mutta toisessa etukaaren kulma oli lavoilta aivan väärä suhteessa selman selkään. Viimeisin vaihtoehto niiasi eteen... alkoi tuntua toivottamalta projektilta.

Sydney ja iso maha!

Lavoiltakin ihan kiva näin amatöörin silmin

Sovittaja vinkkasi, että kannattaisi mustangin tai sydneyn satuloita kokeilla leveydessä 33. Ilokseni sainkin läheltä sydneyn yleissatulan kokeiluun. Kaunis ja hyväkuntoinen satula. Istuikin selkään kauniisti! Harmi vaan, että valui kaulalle jo kävellessä pellolle... Tässä vaiheessa oli ratsastuspohjat menneet ihan pilalle - ajatellen nyt minun kengättömiä hevosiani. Lipsumista, liukastelua ja tikittävää lyhyttä askelta epävarmalla pohjalla. Yritettiin juoksuttaa laitumella ja kokeilla uudestaan. Ei auttanut. Harmitti!

Venyttelyä

Nyt odotamme keskiviikolle kengittäjää, että saadaan hokkikengät alle ja päästään taas töiden pariin. Ja muutama satulakin on tulossa jälleen sovitettavaksi =D

Syysloman tunnit, osa 1

Mun pienet-suuret hevonen ja tyttö

Viime viikolla tunti jäi välistä ja päätin ottaa vahingon takaisin ja varasin tälle viikolle kaksi tuntia =D Hevosen olivat tänään ensimmäistä kertaa päivälläkin suljettuna pienempään ns. talvitarhaan ja kovin oli tympääntyneen oloista porukkaa tunnille lähdössä. Höpsy raukka jäi yksin hirnumaan tarhaan, kun haimme Papun ja Selman pois...


Papu on ollut taas syksyn tultua välillä tosi hapan ja aloitettiin nyt säännöllinen loimitus sekä kamomillakuuri normaalia isommalla annoksella. Ensiavuksi ostin lisäksi kaupasta papaijaa, jonka entsyymit auttavat vatsavaivoissa. Heinää on jaettu nyt lähes vapaasti tarjolle, mikä ei Selman kannalta ole oikein kiva juttu... Tuntui, että jo viikossa oli vatsa paisunut isommaksi.

Papun satulointi meni kuitenkin hyvin, pientä luimimista lukuunottamaatta, niin päätettiin kokeilla miten tunnilla menee. Tietenkin huomioon ottaen mahdolliset selkä- ja vatsavaivat. Selkäännousu sujui pienen luimimisen ja pyörimisen jälkeen hyvin ja lopulta kuulema koko tunti. Oma keskittyminen oli taas Selmassa, mutta kyselin lopuksi Suvilta ja Fannylta, että miten Papu liikkui ja oliko jotain epätavallista huomattavissa. Kuulema aivan normaali oma itsensä oli koko tunnin. Todella mielenkiintoista nähdä, että mikä tilanne on huomenna. Fanny hieroi tunnin jälkeen Papun selkään arnicaa ja vaihdoimme loimea hieman paksumpaan.

Selma oli selvästi kerännyt kierroksia muutoksista (pienempään tarhaan sulkeminen, lomailu ja vapaa ruoka). Selkään kiivetessä se ampaisi kuin ohjus liikkeelle ennen kuin oli edes jalat jalustimissa. Selma osaa siis kyllä aivan mainiosti olla myös nätisti paikallaan halutessaan =P Ei muuta kuin -seeiiis- ja jalustinta jalkaan kaivamaan. Uusi lähtö ja sama uusiksi. Lopulta malttoi seistä edes hetken paikallaan ja päästiin aloittamaan alkukäyntejä. Alkukäynnit tuttua ja turvallista kaahausta. En kyllä hetki sitten olisi voinut kuvitellakaan kirjoittavani noin =D Minä keskityin itseeni ja annoin hevosen kaahata. Lopulta aloin vaatimaan asettumista ja tein voltteja satunnaisesti uralla. Tämä tuntuu tepsivän joka kerta.

Tunti päätettiin tehdä rauhallisia tehtäviä, että Papu saa kunnon verryttelyä ja jumpata selkäänsä ja Selma puolestaan joutuu rauhoittumaan. Teimme tehtävää, jossa puomit oli asetettu nuolenkärjen muotoon ja ratsastimme tien kentän lyhyeltä sivulta, puomien yli ja toiseen päätyyn mahdollisimman hyvässä käynnissä (selmalla ei liian nopea, papulla ei liian laahaava) ja hevonen mahdollisimman suorana. Oli mukava huomata, että Selma malttoi oikeasti ajatella jalkojensa asettelun ja meni rauhassa puomeista ylitse. Lisäohjeeksi sain pitää huolen siitä, että puomien jälkeen ei käynti kiihdy, vaan pysyy yhtä rauhallisena. Muutamia ravinostoja tehtiin tehtävän välissä kentän toiselle pitkälle sivulle. Selman kanssa ne ei tänään oikein sujuneet, mutta tällä kertaa oma fiilis oli hyvä - hevonen tuntui vaan olevan liian jännittynyt ja kierroksilla heti, jos sai vähänkin ravata. Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin tovi. Lisänä tein volteilla taivutuksia molempiin suuntiin osaksi rauhoitellakseni Selmaa ja osaksi taivutellakseni sitä molempiin suuntiin.

Loppukäynneissä pitkällä ohjalla Selma venyttelyn sijaan bongasi kai vihreitä miehiä ja otti kunnon pomppuloikka-ritolat. Oli tädillä selässä hetkessä syke varmaan 200 =D Hetken teki mieli hypätä alas ja taluuttaa loppuverkka, mutta onneksi en tehnyt niin. Jatkoimme vähän lyhemmällä ohjalla ja hetken kuluttua Selma rentoutui tarpeeksi, että pidensin ohjaa hieman. Tiedän, että hevoset alkavat kyllästyä tuohon jatkuvaan kentän kiertämiseen ja se häiritsee mua todella. Olen maastokaveria ollut järjestämässä tähän ongelmaan, sillä yksin en maastoilla halua ja Selman kanssa maastoilu muutenkin vielä hieman kysymysmerkillä itsellä...

Mambo on oppinut pikkuhiljaa iltatallin rutiinit ja odottamaan nätisti tarhan ulkopuolella

Nyt on helppo hymyillä ja hengittää - oi, mikä hyvä fiilis!

Hulttion vuolijan hevostelun alku tuntuu nykyään menevän aikataulun salliessa vuolujen merkeissä. Tällä kertaa vuorossa oli  Papu.

Postaukset ovat nyt tulleet rytinällä peräkkäin. Toisaalta tosi tylsää ja paljon olin jo unohtanut menneistä tunneista, mutta pakko kirjata jotakin ylös edes tai unohdan loputkin...

Tänään oli lauantaiperinteen mukainen tunti. Yritin hieman skarpata ja hoitaa jalkoja jälleen kuntoon ja nyt oli vuorossa Papun pitkäksi venähtäneet kaviot. Sujuikin yllättävän nopsaan ja mukavasti vuoluhomma. Pitää jatkaa Höpsyllä lähipäivinä. Hevosten varustelu ennen tuntia sujui melko normaaliin tapaan. Papulla on hieman ollut happamuutta satuloitaessa viime aikoina ja mulla tietenkin "anturit" pystyssä asian tiimoilta. Tämän viikon hevoset ovat saaneet iltapöperöt yrtteineen ja alfalfoineen talvirutiinin mukaan, joten toivoin jotain helpotusta asiaan. Hapan ilme oli edelleen, mutta jalka ei sentään noussut satulavyötä kiristäessä. Selma puolestaan otti ensimmäistä kertaa ikinä (mulla) suitset ja kuolaimet vastaan ilman protestointia. Yleensä pää siis nousee korkealle ja västelee parhaansa mukaan. Nyt ei mitään moista ollut havaittavissa. Puomilta lähdettäessä kuitenkin jumitus iski jälleen ja pahemman kerran.

En liiku, en!!

Kirosin mielessäni itseni, kun en taaskaan ollut varannut raippaa, mutta Tomi pelasti tilanteen tulemalla paikalle porkkanalta haisten =D Nappasi ohjat multa ja Selma-pahus seurasi isäntää kiltisti kohti kenttää! Kentällä Fanny ja Papu kävelivät jo alkuverkkaa maastakäsin. Ilmeisesti Papu oli protestoinut kunnolla satulavyön kiristystä ja Suvi oli kehottanut Fannya menemään hetken ensin kävellen. Minä kiipesin sitten heti Selman selkään ja aloitettiin alkuverkka. Papu unohti kiukuttelun ja Fanny oli myös nopsaan ratsailla.

Suvi kertoi tunnin teeman olevan, että saamme itse päättää mitä teemme ja hän katsoo ja korjaa/neuvoo tarvittaessa. Pyysin heti aluksi katsomaan mun asennon ja suoruuden satulassa. Oma asentoni kuulema oli ok, mutta satula oli vinossa vasemmalle. Satulan oikomisen jälkeen minä aloitin Selman kanssa jälleen asettamisella ja volteilla taivuttelemalla. Selma oli tosi kiva ja rento jo alusta asti. Aloitettiin vasempaan kierrokseen tehtävät ja ne sujuivat ihan mukavasti, kunhan muistin ratsastaa myös jaloilla ;) Vasen kierroshan oli se Selmalle helpompi. Selman ollessa tosi rento ja kuulolla, vaihdoin suuntaan oikealle, että saatiin rento alku vaikeammankin suunnan suorittamiseen. Yllätyksekseni asetus ja taivutus oikeaan meni tänään hyvin. Selma oli rento myös tähän suuntaan ja harjoitukset onnistuivat ihan kivasti. Olin tosi iloinen!

Onnistumisen huumassa päätin ottaa seuraavaksi muutamia ravinostoja oikeaan kierrokseen ja riemukseni ne sujuivat tosi kivasti! Suvilta tuli myös kehuja kunnon ravista eli onneksi se myös näytti hyvältä sen lisäksi että tuntui hyvältä. Muutamat nostot ja sen jälkeen suunnanvaihto. Vasempaan kierrokseen nousi ravi myös hyvin, mutta tuntui peitsaavalta. Suvi kuitenkin sanoi, että askeleet menivät ihan oikein ja oikeaa ravia. Ilmeisesti mun käsi oli epävakaampi aluksi vasempaan kierrokseen ja siitä johtui alun keinuva tunne noston jälkeen (aivan kuin etupää olisi nostamassa laukalle) Selman häiriintyessä mun sähellyksestä. Jatkoin nostojen tekemistä ja kerta kerralta alkoi sujua. Fanny teki samaan aikaan keskemmällä kenttään harjoitusta, jossa ravasi lähelle puomia - siirtyi käyntiin - ylitti puomin ja nosti ravin takaisin. Kerran samassa kulmassa ravatessa Selma oikein kiihdytti Papun perään. Tuli olo, että aikoi paahtaa vauhdilla ohi ;) Tein siirtymisen käyntiin - kun lopulta sain pidätteen läpi. Selmalla olisi vauhtia kyllä riittänyt.

Kauhee hiki tuli!! Vihdoin se tunti on ohi!

Lopulta Suvi tuumasi, että ehkäpä me Selman kanssa kävellään loppu tunti, kun Selma oli kovin hikinen jo :O Tehtiin lopuksi jälleen asetusta ja taivutusta kahdeksikolla kentän keskellä. Siitä ei kyllä meinannut tulla mitään, kun Selmalla oli kierrokset kohonneet ravailujen myötä. Lisäksi Fanny ja Papu treenasivat uralla laukannostoja käynnistä ja Selma kai olisi halunnut jatkaa myös ravilla tai laukalla. Katselin hetken Fannyn ja Papun menoa ja tuli vielä enemmän hyvä fiilis, kun huomasi kuinka paljon he ovat edenneet. Suvi myös kommentoi, että Papun selän liikkuvuus selvästi parani tunnin aikana ja varsin rennolta ja letkeältä kyllä heidän meno näytti munkin silmään. Loppukäynneissä heitin lopulta taas jalkkarit pois ja kummastelin jälleen huteraa oloa. Kyllä tovi menee ennen kuin ilman jalustimia pystyn enempää tai yhtään käyntiä vaativampaa ratsastamaan. Vaatii siis harjoitusta!

Sitä vielä vaan, että tää fleece mahtui mulle taas. Mä olen kai vähän laihtunut?!