Nyt on helppo hymyillä ja hengittää - oi, mikä hyvä fiilis!

Hulttion vuolijan hevostelun alku tuntuu nykyään menevän aikataulun salliessa vuolujen merkeissä. Tällä kertaa vuorossa oli  Papu.

Postaukset ovat nyt tulleet rytinällä peräkkäin. Toisaalta tosi tylsää ja paljon olin jo unohtanut menneistä tunneista, mutta pakko kirjata jotakin ylös edes tai unohdan loputkin...

Tänään oli lauantaiperinteen mukainen tunti. Yritin hieman skarpata ja hoitaa jalkoja jälleen kuntoon ja nyt oli vuorossa Papun pitkäksi venähtäneet kaviot. Sujuikin yllättävän nopsaan ja mukavasti vuoluhomma. Pitää jatkaa Höpsyllä lähipäivinä. Hevosten varustelu ennen tuntia sujui melko normaaliin tapaan. Papulla on hieman ollut happamuutta satuloitaessa viime aikoina ja mulla tietenkin "anturit" pystyssä asian tiimoilta. Tämän viikon hevoset ovat saaneet iltapöperöt yrtteineen ja alfalfoineen talvirutiinin mukaan, joten toivoin jotain helpotusta asiaan. Hapan ilme oli edelleen, mutta jalka ei sentään noussut satulavyötä kiristäessä. Selma puolestaan otti ensimmäistä kertaa ikinä (mulla) suitset ja kuolaimet vastaan ilman protestointia. Yleensä pää siis nousee korkealle ja västelee parhaansa mukaan. Nyt ei mitään moista ollut havaittavissa. Puomilta lähdettäessä kuitenkin jumitus iski jälleen ja pahemman kerran.

En liiku, en!!

Kirosin mielessäni itseni, kun en taaskaan ollut varannut raippaa, mutta Tomi pelasti tilanteen tulemalla paikalle porkkanalta haisten =D Nappasi ohjat multa ja Selma-pahus seurasi isäntää kiltisti kohti kenttää! Kentällä Fanny ja Papu kävelivät jo alkuverkkaa maastakäsin. Ilmeisesti Papu oli protestoinut kunnolla satulavyön kiristystä ja Suvi oli kehottanut Fannya menemään hetken ensin kävellen. Minä kiipesin sitten heti Selman selkään ja aloitettiin alkuverkka. Papu unohti kiukuttelun ja Fanny oli myös nopsaan ratsailla.

Suvi kertoi tunnin teeman olevan, että saamme itse päättää mitä teemme ja hän katsoo ja korjaa/neuvoo tarvittaessa. Pyysin heti aluksi katsomaan mun asennon ja suoruuden satulassa. Oma asentoni kuulema oli ok, mutta satula oli vinossa vasemmalle. Satulan oikomisen jälkeen minä aloitin Selman kanssa jälleen asettamisella ja volteilla taivuttelemalla. Selma oli tosi kiva ja rento jo alusta asti. Aloitettiin vasempaan kierrokseen tehtävät ja ne sujuivat ihan mukavasti, kunhan muistin ratsastaa myös jaloilla ;) Vasen kierroshan oli se Selmalle helpompi. Selman ollessa tosi rento ja kuulolla, vaihdoin suuntaan oikealle, että saatiin rento alku vaikeammankin suunnan suorittamiseen. Yllätyksekseni asetus ja taivutus oikeaan meni tänään hyvin. Selma oli rento myös tähän suuntaan ja harjoitukset onnistuivat ihan kivasti. Olin tosi iloinen!

Onnistumisen huumassa päätin ottaa seuraavaksi muutamia ravinostoja oikeaan kierrokseen ja riemukseni ne sujuivat tosi kivasti! Suvilta tuli myös kehuja kunnon ravista eli onneksi se myös näytti hyvältä sen lisäksi että tuntui hyvältä. Muutamat nostot ja sen jälkeen suunnanvaihto. Vasempaan kierrokseen nousi ravi myös hyvin, mutta tuntui peitsaavalta. Suvi kuitenkin sanoi, että askeleet menivät ihan oikein ja oikeaa ravia. Ilmeisesti mun käsi oli epävakaampi aluksi vasempaan kierrokseen ja siitä johtui alun keinuva tunne noston jälkeen (aivan kuin etupää olisi nostamassa laukalle) Selman häiriintyessä mun sähellyksestä. Jatkoin nostojen tekemistä ja kerta kerralta alkoi sujua. Fanny teki samaan aikaan keskemmällä kenttään harjoitusta, jossa ravasi lähelle puomia - siirtyi käyntiin - ylitti puomin ja nosti ravin takaisin. Kerran samassa kulmassa ravatessa Selma oikein kiihdytti Papun perään. Tuli olo, että aikoi paahtaa vauhdilla ohi ;) Tein siirtymisen käyntiin - kun lopulta sain pidätteen läpi. Selmalla olisi vauhtia kyllä riittänyt.

Kauhee hiki tuli!! Vihdoin se tunti on ohi!

Lopulta Suvi tuumasi, että ehkäpä me Selman kanssa kävellään loppu tunti, kun Selma oli kovin hikinen jo :O Tehtiin lopuksi jälleen asetusta ja taivutusta kahdeksikolla kentän keskellä. Siitä ei kyllä meinannut tulla mitään, kun Selmalla oli kierrokset kohonneet ravailujen myötä. Lisäksi Fanny ja Papu treenasivat uralla laukannostoja käynnistä ja Selma kai olisi halunnut jatkaa myös ravilla tai laukalla. Katselin hetken Fannyn ja Papun menoa ja tuli vielä enemmän hyvä fiilis, kun huomasi kuinka paljon he ovat edenneet. Suvi myös kommentoi, että Papun selän liikkuvuus selvästi parani tunnin aikana ja varsin rennolta ja letkeältä kyllä heidän meno näytti munkin silmään. Loppukäynneissä heitin lopulta taas jalkkarit pois ja kummastelin jälleen huteraa oloa. Kyllä tovi menee ennen kuin ilman jalustimia pystyn enempää tai yhtään käyntiä vaativampaa ratsastamaan. Vaatii siis harjoitusta!

Sitä vielä vaan, että tää fleece mahtui mulle taas. Mä olen kai vähän laihtunut?!