Huhhei ja Joulu meni

Joulusta selvitty ja arki alkaakin koputella jo mielessä. Olen ollut koko joulun töissä, joten varsinaisesta lomailusta ei ole ollut kyse, mutta päivät ovat kuluneet sukuloidessa. Pyhien jälkeen saatiin yllärinä tiistaina Anniina meille pitämään tuntia. Niin kivaa!!

Selman uusi satula saapui vähän ennen joulua, mutta ikäväkseni sain todeta, että kaari olikin yhtä kokoa liian kapea Selmalle. Onneksi joulunpyhinä sain ostettua käytettynä sopivan kaaren ja se saapui eilen. Trekker sai uuden hyvän kodin myös pari viikko sitten, joten me olemme olleet satulattomia tässä pienen hetken. Menin tunnin siis vielä siskon Mustangilla, kun se onneksi vielä oli meillä ;)

Melko vakava alkukäyntejä tallustava täti

Selma vaikutti aluksi olevan lähestulkoon lentoon lähdössä, mutta aika nopsaan löytyi rauha ja keskittymiskyky. Tehtiin tehtävää keskiympyrällä. Jokaisella lyhyellä sivulla tehtiin voltit ulospäin ja tehtävänä oli asettaa hevosta ja lyhentää käyntiä voltilla ja mennä keskiympyrän osuuden reippaampaa tahtia. Ensimmäistä kertaa ikinä, sain kehoituksen reippaampaan käyntiin selman kanssa =D Kantapääni karkasivat myös helposti liian alas ja niitä yritin muistaa "kannatella". Suunnanvaihtojen jälkeen tehtiin (tai yritettiin tehdä) voltilla kääntymiset epäsuorilla. Selman kanssa vielä hieman hakemista tässä asiassa, mutta pääasia, että tamma ei kohkottanut tilanteesta ulos pää pilvissä vaan mielestäni ihan yritti tehdä. Oma kroppa oli pahasti hakusessa, mutta ehkäpä se tästä taas pikkuhiljaa alkaa sujua.

Lopputunnista tehtiin ravinostoja keskiympyrällä. Aluksi ihan muutaman askeleen verran. Sitten pikkuhiljaa pidempää pätkää. Selma yllätti positiivisesti ja ravasi. Ihan oikeasti ravasi - ei mitään peitsiin rikkomista heti mun pienimmästäkin heilahduksesta. Ja kaiken lisäksi ihan rauhallista ravia. Aluksi tahtoi reitti mennä miten sattuu, mutta lopulta ravattiin muutamia ympyröitä ihan suht mukavasti (ainakin, kun vertaa aiempaan). Loppukäynnit piti mennä ilman jalkkareita, mutta selma tuntui olevan aika tohkeissaan ravailuista, niin katsoin paremmaksi pitää jalkkarit jalassa. Lopuksi vielä taluteltiin hevosia hetki kentällä.

Meidän kenttä oli pitkästä aikaa aika mukavassa kunnossa. Se oli pitkään aivan jäinen ja ennen hevosten hokkikengitystä, ei kentälle ollut kertakaikkiaan asiaa. Nytkin se oli itselle hieman liukas, kun lumi satoi jään päälle, mutta onneksi hevosilla jalat pitivät ihan hyvin.

Papun asioista sen verran, että se oli jälleen tosi hapan ja kiukkuisen oloinen selkään noustessa. Jumitti alkuun myös ratsastaessa ja Fanny peruutteli pitkän tovin sen kanssa, kun eteenpäin meno ei tahtonut yhtään onnistua. Lopputunnista Papu liikkui kuitenkin aivan hyvin ja mielellään. Ratsastuksen jälkeen Fanny hieroi sitä ja laittoi arnicaa selkään ennen loimittamista. Aloitettiin nyt Papulle psyllium-kuuri, jos vaikka ongelma vähenisi sitä kautta.

Omnomnom... hiven greenlinea mauksi, pellavaa ja psylliumia. Kelpasi!

Hevoseni on tynnyri tikkujaloilla

Ei säkää, mutta vatsaa kyllä löytyy!

Satularumba-epätoivo... Kun Selma aikanaan tuli meille, mukana oli synteettinen CH:n yleissatula. Oltuaan kaksi viikkoa laitumella, oli satula kuin liian pieni lippalakki päässä =D Ja mulla edessä ensimmäinen avuttomuuden ja epätoivon tila satuloiden sopivuuden parissa. Hankin tutulta vanhan hyväkuntoisen Wintecin yleissatulan, koska ajattelin vaihdettavan etukaaren pelastavan minut monelta päänsäryltä. Kuinka väärässä olinkaan!

Wintec ei kauaa ollut käytössä, kun totesin sen kapeammalla kaarella puristavan liikaa lavoilta ja isommalla kaarella se niiasi edestä alas ja puristi jälleen. Lisäksi se valui vasemmalle aivan koko ajan. Seuraavaksi meille muutti Trekkerin Master koulusatula. Ihan vaan, koska kuvittelin sen sopivan lähes kaikille. Samoihin aikoihin Höpsy oli muuttamassa meille eläkepäiville ja koska sillä oli käytetty myös Trekkeriä edellisessä kodissaan - oli päätös valmis. Kakkossatulaksi hankin rungottoman Barefootin Cheyennen. Vanhan mallin, joka oli vielä nahkaa eikä synteettinen. Sellaista oli myös Höpsyllä käytetty aikaisemmin. Tällä yhdistelmällä mentiin pitkään. Selmalla Trekker tuppasi kierimään sivulle helposti, mutta ajattelin sen johtuvan vain tädin huonosta tasapainosta ja "ponin" pulleasta olomuodosta. Hankin Barnsbyn grippadin ja muotoillun satulavyön. Ne auttoivat ongelmaan melko hyvin, mutta eivät kokonaan.

Keväällä, kun Susanna kävi ratsuttamassa Selmaa, ongelmaksi muodostui satulan valuminen eteen. Hankin häntäremmin ja se tasapainotti satulaa todella paljon. Papun selkäongelmien ja satulansovituksen aikaan otin myös Selman puheeksi satulansovittajalle. Häneltä ei kuitenkaan tuolloin löytynyt mitään sopivaa varastosta ja katsottuaan trekkerin, totesi sen olevan ihan hyvä Selman selkään. Selma ei ollut koskaan jumissa tai protestoinut mitenkään, mutta satula valui helposti edelleen vasemmalle. Syytin omaa vinouttani - ja sehän se suurin syy tietenkin on. Nyt kuitenkin kyllästyin tilanteeseen, kun samaa valumis-ongelmaa on muillakin ratsastajilla. On se nyt kumma, jos yhdelle tynnyrille ei löydy mitään mikä pysyisi paikallaan!

Tuumasta toimeen! Siskon varastosta hain lainaan vanhan Mustangin estepenkin. Selma liikkui sillä hyvin ja aloin jo itsekin tottumaan istumaan siinä koulupenkin jälkeen. Se pysyi paikallaan selässä hyvin ja vaikutti muutenkin ihan kivalta. Ajattelin, että ostan sen itselle, toppautan uusiksi ja korjautan muutamat rikkoutuneet tikkaukset. Pyysin sovittajan katsomaan sen selässä ja hakemaan toppaukseen. No eihän se sitten käynyt alkuunkaan... Tai kävi - muuten hyvä, mutta liian kapea. Sain vinkiksi etsiä kokoa suurempaa Mustangia tai Sydneytä. Kokeilimme kokoa isompaa ja se valui lavoille välittömästi... :/

Kokeilin ystävältä Supremen yleissatulaa (liian kapea), Masterin yleissatulaa (liian kapea), Hubertuksen koulusatulaa (niiaa eteen ja liian kaareva) ja Stübbenin koulusatulaa (niiaa eteen). Iso kiitos Elina, kun sain kokeilla näitä <3 Satulansovittajakin sitten laittoi viestiä, että olisi pari sopivaa ehdokasta. No niistä Sydneyn koulusatula ei oikein istunut selkään... eikä oikein se hieno Albionin yleissatulakaan (joka oli paaaaaaaljon yli budjetinkin).

Toiselta ystävältäni sain sovitusapua ja kokeiluun Wintecin kaksi erilaista koulusatulaa CAIR-toppauksilla. Pro koulusatula oli... ihan ok, mutta ehkä vähän liian suora. Isabell Werth oli parempi ja sitä kokeiltiin myös juoksuttaen sekä ratsain. Juoksuttaessa satula valui vähän eteen, mutta siitä ongelmasta tuskin pääsee eroon ennen kuin hevonen laihtuu... Juoksutuksen jälkeen satula uudestaan paikalleen ja Anniina selkään. Ihme ja kumma, mutta penkki oli paikallaan pienen kokeilun jälkeen. Kiitos Noora ja Anniina!

Otinpa nyt sitten riskin ja päätin jatkaa kokeiluja ominpäin. Bongasin facebookista käytetyn ja hyväkuntoisen Isabellin sopivalla kaarella ja ostin sen. Nyt sitten keskityn toivomaan, että Trekker löytäisi uuden kodin ja, että Isabell menisi Selmalla pienillä fiksauksilla, kunnes saisin sen hoikempaan kuntoon. Hieroja tänään totesi, että Selman selkä on ensimmäistä kertaa ikinä vähän jumissa... On tämä melkoista... Mutta jotain positiivista - eilen hokkikengässä näytti Selman liike tosi hyvältä! Se päätös taisi ainakin olla oikea =)

Kenkäfriikki - eihän kenkiä voi koskaan olla liikaa?

Mä olin nuorempana aivan kenkäfriikki. Saatoin lähteä ulkomaille lähes tyhjän matkalaukun kanssa ja kotiutua laukussa 7 paria uusia kenkiä =D Noh, mitä tapahtui? Täti vanhenee, perustaa perheen, hurahtaa hevosiin... Nyt on ihan se ja sama millä kengillä itse hiihdän ja hevosetkin olleet kengättä jo pitkään. Mutta nyt - nyt tuli olo jälleen, että kenkiin pitää investoida. Kuvissa näette uudet mageet popot <3

Eikö ole upeat!? Selma, vej ja uusi hokkikenkä kokoa 1 

Ja vielä:

Vtj ja Selma

Että mitä tähän nyt voisi sanoa? Kyllä nyt kelpaa taas itse hiihtää kaverilta saaduissa käytetyissä Lidlin toppalenkkareissa ;) :D Pääasia, että hevosten kenkäasiat on nyt kondiksessa ja enää ei tekeminen ole niin paljoa kiinni pohjista. Me happy <3

Mukavaa viikonloppua kaikille! Meillä keskitytään jou... eiku hevosiin! Huomenna sovitellaan satuloita ja sunnuntaina hierotaan. Pysykää kuulolla ;)

Minne se syysloma vol 2 jäi?

Et ymmärrä edes hävetä?!

 No niinpä! Kyllä me ratsastettiin se toinenkin ratsastustunti sillä viikolla ja heti seuraavana päivänä. Arvatkaa kuinka hyvin muistan enää. Tärkein asia, joka siitä tunnista jäi mieleen oli se, että miten hirveän vaikeaa mulle on reagoida tarpeeksi nopeasti, että osaan kiittää Selmaa oikeaan aikaan. Tarkoitus oli heti Selman myödätessä ja rauhoittuessa, löysätä sisäohjaa ja nopeasti rapsuttaa hieman kaulalta samalla. Muista tehtävistä en muista juurikaan mitään. Hyvä fiilis kuitenkin tunnista jäi =)

Meidän opettajamme jäi äitiyslomalle myöhemmin syksyllä ja onneksi säät olivat suotuisat ihan viimeisiin tunteihin asti. Kenttä pysyi hyvänä ja sää oli useimmiten ihan kiva. Pari viimeistä tuntia ratsastin lainasatulalla, koska Trekker pyörii selässä ja aiheutti inhottavan tasapainottoman olon. Siskolta lainattu mustangin penkki vaikutti kaikinpuolin hyvältä. Selma liikkui sen kanssa mukavan rentona ja satula pysyi paikallaan hyvin ilman liukuesteitä ja häntäremmejä. Olin innoissani!

Mustang ekaa kertaa kokeilussa. Oma kroppa ei toiminut aluksi yhtään ja istuin satulassa aivan omituisesti. Lopputunnista onneksi alkoi helpottaa =D

Päätin sitten ostaa mustangin penkin omaksi sekä toppauttaa sen uusiksi. Satulakorjaamon Sanna poikkesi sovittamaan satulan, että saataisiin toppaus tehtyä juuri selmalle sopivaksi... No, niinhän siinä sitten kävi, että satula onkin kuulema hieman liian kapea :/

Seuraavaksi minä sain sattumalta neljä myyntisatulaa kokeiltavaksi selmalla. Neljästä kaksi asettui liikaa painopiste takakaarelle. Kaksi muuta asettuivat selkään paremmin, mutta toisessa etukaaren kulma oli lavoilta aivan väärä suhteessa selman selkään. Viimeisin vaihtoehto niiasi eteen... alkoi tuntua toivottamalta projektilta.

Sydney ja iso maha!

Lavoiltakin ihan kiva näin amatöörin silmin

Sovittaja vinkkasi, että kannattaisi mustangin tai sydneyn satuloita kokeilla leveydessä 33. Ilokseni sainkin läheltä sydneyn yleissatulan kokeiluun. Kaunis ja hyväkuntoinen satula. Istuikin selkään kauniisti! Harmi vaan, että valui kaulalle jo kävellessä pellolle... Tässä vaiheessa oli ratsastuspohjat menneet ihan pilalle - ajatellen nyt minun kengättömiä hevosiani. Lipsumista, liukastelua ja tikittävää lyhyttä askelta epävarmalla pohjalla. Yritettiin juoksuttaa laitumella ja kokeilla uudestaan. Ei auttanut. Harmitti!

Venyttelyä

Nyt odotamme keskiviikolle kengittäjää, että saadaan hokkikengät alle ja päästään taas töiden pariin. Ja muutama satulakin on tulossa jälleen sovitettavaksi =D