Yritä vähemmän - viikon 40 muisteltavat asiat

Maanantaina tuli tuttuni ratsuttamaan Selman. Sain myös itse vihdoin töistä varastettua sen verran aikaa, että vuolin Selman ennen Anniinan tuloa. Olettekin ehkä jostain sivulauseesta jo päätelleet, että hevoset ovat meillä kengättä. Edellisestä vuolusta oli jo hävyttömän paljon aikaa, joten se oli kyllä kipeästi tarpeen! Mulla oli jo niin kamala morkkis venyneestä vuoluvälistä, että näin jo unta kengittäjän kutsumisesta =D Olen itse vuollut hevoset nyt kohta vuoden. Kaviohuolto on asia, joka on kiinnostanut mua aina ja olen hankkinut tietoa vähän sieltä sun täältä. Rohkeuden lopulliseen aloittamiseen hankin Vainikan Aitan kurssilla. Korostan nyt tässä, että vuolukurssi antaa valmiudet tehdä perusvuolua omalle hevoselle ja ammattilaisen valvonnassa. Mulla oli kuitenkin jo pohjalla itsenäisiä opintoja netistä ja kirjoista. Lisäksi olin kengittäjääni kiusannut jatkuvilla kysymyksillä =D Ammattilaiseksi en itseäni vieläkään koe tai väitä ja yritän aktiivisesti hankkila lisää oppia ja tietoa. Toistaiseksi kuitenkin omat hevoset voivat hyvin ja kaviot näyttävät ihan hyviltä.

Mutta takaisin aiheeseen: Anniinalla ja Selmalla oli tämä ratsastus ensimmäinen kerta, joten pääasiassa tunti kului tutustuen ja kokeillen. Selma jännittyi vieraasta ihmisestä ja muistutti ajoittain kirahvia. Hyviäkin pätkiä tuli, kunhan Selma malttoi rauhoittua ja rentoutua hieman. Selmasta Anniina totesi saman kuin Mia viimeksi hieroessa eli Selma on tosi jäykkä toiseen suuntaan. Oikeaan kierrokseen eli nimenomaan ne kireät vasemman lihakset ei tahdo venyä kunnolla. Anniina keskittyikin sitten taivuttamaan ja venyttelemään Selma ja saikin sen hieman paremmaksi tunnin aikana. Mä itse harmittelin, että en puolieroja huomaa tai tajua siellä selässä. Myös ravia he treenasivat jonkin verran. Jännitys sai aikaan sen, että Selma ei ravannut nätisti, mutta hetken harjoittelun jälkeen löytyi ihan kivaa pätkää siitäkin. Minä itse olin ihan idiootti - en huomannut Anniinalta kysyä, että olisiko kuvaaminen ok. Ja jätin sitten kuvat ottamatta. Ehkä jatkossa?

Tyttöseni pikkuinen jalka. Joka on kengittäjän mukaan lämppärille suuri ;) Vuolupuukolle olisi jälleen töitä

 

 

Lauantaina mulla ja Fannylla oli jälleen Suvin tunti. Aikatauluun meinasi tulla jo muutoksia, sillä Fannyn kaverit olivat järjestäneen yllärisynttäreitä Fannylle ja hänen kaverilleen, jolla myös oli lokakuun alussa syntymäpäivä. Onneksi saatiin kuitenkin Suvin kanssa aikataulut sopimaan ja tunti onnistui. Selma oli to-del-la haluton tulemaan kentälle. Jumitti jo puomilta lähtiessa muutaman metrin päähän. Kiskoin ja vedin ohjista eteenpäin - Selma vaan juurtui paikoilleen. Mulla ei ollut raippaa mukana (käytän muistutteluun ja heilutus ilmassa riittää - en hevosen lyömiseen!), joten yritin ratkaista ongelmaa sitten suuntaa vaihtelemalla. Siksakkia me sitten madeltiin kohti kenttää. Selma parka!! =(


Syystuulet olivat edelleen kiusana. Tässä meillä tuulee tosi usein. Tällä kertaa kenttä oli kuitenkin paljon kuivempi eli oli vähän kivampi mennä! Kuuluvuuden vuoksi mentiin lähes koko tunti kentän etupäässä. Keskityttiin pyynnöstäni nyt siihen taivutteluun, että Selma saisi lisää harjoitusta ja Papu venytystä selälleen. Muistin aluksi väärin, että kumpi puoli oli Selmalle se hankalampi ja ihmettelin, että en edelleenkään saa siitä tunteesta kiinni... Kunnes suunnanvaihdos oikealle toi esiin aivan selvän eron Selman joustavuudessa. Tuntui kuin olisi yrittänyt asettaa ja taivuttaa ratakiskoa =D Tehtiin siis kulmiin asettamista ja voltteja.

Selmalla ja mulla oli jotain loksahtanut paikoilleen. Jo heti tunnin alussa Suvi sanoi minulle, että menee todella hyvin ja ollaan rennon näköisiä molemmat. Selma toimi vasempaan kierrokseen vallan mainiosti. Asetus meni hyvin lävitse ja taipuikin ihan kivasti. Oikeaan eli vaikeampaan kierrokseen oli keskittyminen selvästi heikompaa, mutta ihan onnistuneita hetkiä siinäkin koettiin. Pyrittiin pitämään nyt vaikeampi tehtävä lyhyempänä ja lopettamaan, kun saatiin kunnon pätkä mentyä. Tunnin loppupuolella tehtiin ravinostoja ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ne sujuivat Selman kanssa rennosti ja mukavasti. JESSS!! Fanny ja Papu harjoittelivat koko uralla laukannostoja käynnistä ja me Selman kanssa mentiin kentän keskellä sitten kahdeksikkoa. Jälleen asetus, taivutus, suoristus jne... Lopuksi Suvi pyysi mut muutaman kerran tulemaan lyhyeltä sivulta suoraan häntä kohti, että saa katsottua mun suoruutta. Mulla oli koko tunnin ollut olo, että istun huonosti ja väärässä asennossa ja, että satula on sivulla. Todellisuudessa satula oli suorassa, mutta minä jälleen olin lantiostani oikealle vinossa ja yritin kompensoida sitä jälleen yläkropalla. Ei ihme, että olo outo, kun mutkalla ratsastin... Olin jättänyt satulavyön kai hieman löysemmälle kuin normaalisti. Siitä satulan liikkuvuus ja huovan liikkuminen satulan alla. Loppukäynneillä potkaisin jalustimet pois jaloista ja venyttelin kunnolla. Siis ihan itse ja oma-aloitteisesti. Aika iso juttu mulle. Ehkä se tästä alkaa sujua!!

Se sama jalka maassa.