Syksy hiipii

Päivän aikana oli pihalle ilmestynyt hamppupaali-lava

Syksy on saapunut ja aika miettiä tulevan talven kuivikeratkaisuja. Aikaisemmin pihatossa käytössä on ollut turve ja olki. Yritin saada niistä aikaiseksi palavaa patjaa, mutta käytännössä päädyimme lisäämään turvekerroksen päälle aina vain lisää ja lisää uutta pahnaa. Patja oli paksu, mutta ei lopultakaan lähtenyt palamaan. Tiedän, että palavan patjan aikaansaamiseksi olisi pitänyt lannat sotkea patjaan, mutta kuitenkin tuli niitä sieltä siivottua. Varsinkin talvella, kun kikkareet jäätyivät kuohkean oljen päälle..

Vaikea tästä on mitään nähdä, mutta äkkiseltään näyttää aivan heinähakkeelta :O

Tänään saapui hamppukaupasta tilaamani lava. Optimistina toivon, että rakennetut muutokset pihattoon saavat aikaan sen, että hevoset eivät enää pidä pihattoa vessanaan. Tarkoitus on perustaa paksu patja erilliseen, väliseinällä erotettuun makuuhalliin hamppukaupan ohjeiden mukaan ja toivoa, että ylläpitokulut muodostuisivat kohtuulliseksi. Hyvin perustettu hamppupatja pitäisi karsinassakin olla siistillä hevosella varsin taloudellinen ratkaisu, joten luulisi toimivan hyvin pihaton makuualueella, jossa hevosten on tarkoitus käydä vain lepäämässä. Kunhan saadaan kuivike kunnolla käyttöön, niin lupaan kertoa kokemuksia ja ajatuksia hampun toimivuudesta kylmäpihatossa.

Lavan päältä löytyi jotain kivaa =)

Kuivikepohditojen lisäksi syksyn tulon huomaa jo laitumella. Uutta kasvua ei paljon enää tule ja olenkin jo jonkin aikaa käynyt tiputtelemassa kuivaheinäkasoja sinne tänne pitkin laidunta. Tänään mies ehti avuksi ja nostettiin kokonainen pyörö tuonne latumen puolelle. Ihan vielä en tahtoisi alkaa sulkea hevosia pihaton lankkutarhaan, joka rajaa alueen paljon pienemmäksi. Kun hevosilla on vapaa pääsy kaikkialle, vaeltavat ne päivän aikana jatkuvasti edestakaisin ja liikuntaa tulee huomaamatta jo siitä mukavasti. Toivottavasti eivät nyt muuta asumaan pelkän paalin viereen. Paalin näkeminen jo aiheutti pienimuotoisen hepulin, joten oli kyllä jo korkea aika kasvattaa lisäheinän määrää kunnolla.

Kaikki kolme sulassa sovussa paalilla. Papukin malttoi syödä ja unohti ruoan vahtimisen...

Illalla maistettiin hamppulavan mukana tulleita kaupantekijäisiä. Hamppusnacksit olivat minun makuuni, mutta lapset eivät niistä oikein pitäneet. Niiden maku muistutti mielestäni siemennäkkärin makua. Suklaa sen sijaan maistui kaikille ja itse pidin paljon tuosta suklaan rouskuvasta rakenteesta.

Snackseja, maitosuklaata ja tummaa suklaata, nam!