Ratsastustunnilla

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa ratsastustunti, johon osallistuin itse Selman kanssa. Kesän aikana olen ollut Selman selässä vain muutamia kertoja. Selma onkin laidunlomaillut aika paljon ja nauttinut minua paljon osaavamman nuoren naisen opeista :) Päätin vihdoin että velttoilu ja loputon jännittäminen saa nyt loppua. Otan nyt lusikan ohjat kauniisti käteen ja alan paiskimaan hommia.

Selman ratsutuksen edistymistä: alhaalla kevään tilanne ja ylhäällä tilanne parin kuukauden jälkeen.

Tunnin oli pitämässä Suvi Laitinen. Suvi oli meillä ensimmäistä kertaa ja olikin tosi kiva, kun hän halusi tulla ensin rauhassa tutustumaan meihin ja hevosiin samalla, kun valmistauduimme ja varustelimme hevoset tunnille. Harmikseni luvassa ei nyt ole yhtään kuvia, koska ratsastimme Fannyn kanssa yhtä aikaa. Jatkossa saatan pyytää mieheni tai poikani nappaamaan edes jotain todistusaineistoa.

Jaoimme kentän poikkisuuntaan kahtia ja Suvi antoi meille eri tehtävät suoritettavaksi. Minä keskityin aluksi pääty-ympyrällä Selman kanssa korjaamaan istuntaani (jännittäessäni kyhjötän etukumarassa), tasaiseen ohjastuntumaan sekä saamaan eteenpäin kipittävän Selman mahdollisimman rennoksi. Fanny puolestaan keskittyi aktivoimaan Papun hidasta käyntiä sekä tekemään pysähdyksiä joka sivun keskelle.

Fanny&Papu. Fanny tekemässä vain loppukäyntejä, joten siksi erikoinen varustus.

Kun sain Selman kanssa käynnin rennoksi, siirryin uralle tekemään pysähdysharjoituksia niin, että Selman piti malttaa seistä aivan pieni hetki ohjan löystymisen jälkeen paikallaan ja lähteä liikkeelle vasta annettuani pohjeavun. Lisäksi kulmien ratsastukseen piti kiinnittää huomiota. Yksinkertaisuudestaan huolimatta tuntui olevan Selmalle vaikea harjoitus, vaikka Suvi neuvoi pitämään pysähdys-hetken todella lyhynä =D Selman rentous oli hetkittäin tiessään, pää heilui ja koko "poni" kiemurteli reitillä. Onneksi oli apu ja oppi lähellä! Lopultakin minä oivalsin, että kiemurteleva ja sätkivää hevosta pitää vain päättäväisesti pyytää eteenpäin ja jättää moiset pöllöilyt omaan arvoonsa. Kyllä tätä on minulle aiemminkin neuvottu, mutta jotenkin se yksin touhutessa aina tuntuu unohtuvan. Hävettää oikein tunnustaa, että itsekseni olen ajatellut, että "no kohta se lähtee kuin tykin suusta" ja tietenkin jännittynyt itse lisää ja niin ongelmavyyhti on ollut valmis :(

Kesäkuulta, pönöttävä täti ja Selma, joka kuuntelee

Fanny ja Papu tekivät siirtymisiä käynti - ravi - käynti. Kommenteista päätellen myös Papu alkoi herätä töihin ;) Paljon en ehtinyt seurata heidän menoaan, kun keskittyminen oli omassa tekemisessä ja Selma kyllä käytti hyväkseen tilannetta, jos unohduin vain "matkustamaan" selässä.

Pysähdysten jälkeen jatkoin taas pääty-ympyrällä kiinnittäen huomiota omaan sekä Selman rentouteen - tuntuu kovasti liittyvän toisiinsa nämä kaksi asiaa. Tuo hevonen ei epäröi lukea mua kuin avointa kirjaa! Ravinostot olivat nimittäin seuraavaksi ohjelmassa ja jouduin keräämään omia ajatuksiani hetken ennen aloittamista. Ensimmäisten nostojen jälkeen Selmalla kierrokset hieman nousivat, käynti kiihtyi, pää heilui ja se yritti kovasti ennakoida. Alkutunnin harjoituksista olin kuitenkin jo saanut hyvät työkalut rauhoitella itseäni hevosta ennen seuraavaa nostoa.

Oli ihana huomata, että ravi on ratsutuksen myötä muuttunut paljon rauhallisemmaksi. Tein ympyrällä muutaman noston kumpaankin suuntaan ja lisäksi harjoittelin ravin tempon hidastamista pelkästään kevennystä hidastamalla ja sehän toimii. Tästä oli jo aiemmin ollut ratsuttajan kanssa puhetta, mutta itse en ollut tätä vielä kokeillut. Ohjastuntumassa mulla riittää kyllä työsarkaa. Sain ohjeet tukea ulko-ohjaa ravatessa hieman vasten kaulaa, että en vahingossa nypi Selmaa suusta =/ Sen sijaan Selma on oppinut hyväksymään ohjastuntuman. Olin aivan riemuissani, kun myöhemmin illalla tajusin, että Selma oli ollut suustaan rauhallinen koko tunnin.

Mun ja Selman ravaillessa olivat Fanny ja Papu siirtyneet väistöjen harjoitteluun. Kuuntelin, että Suvi jossakin vaiheessa kehaisi hyvää pätkää tulevan, mutta harmikseni en itse ehtinyt katsella :( Fanny itse oli tosi iloinen tunnin jälkeen ja totesi, että Papun kanssa väistöt sujuvat helpommin kuin Höpsyllä. Tämän asian olen kyllä joskus todennut itsekin - Höpsy-mummu <3 nyt vaan olettaa, että pitää pyytää oikein eikä vähän sinnepäin.

Älä vedä sitä ohjaa taaksepäin, vaan mielummin sivulle...

Tunnista jäi tosi hyvä fiilis meille molemmille. Suvi osasi mielestäni tosi hyvin huomioida meidät molemmat ja meidän molempien omat haasteet. Innolla odotan jo seuraava tuntia ensi viikolla!